Vietettiin eilen pitkästä aikaa äitin kanssa kokonainen ilta yhdessä. Laitoin ruokaa (samat hyväksihavaitut lihapullat lisukeherkkuineen joita tarjoilin viime viikolla jo hepulle) ja piirasjälkkäriä (Hellapoliisin mahtavaa marja-tuorejuustopiirasreseptiä suosittelen kyllä kokeiltavaksi muillekin, iisi-nam-suhde kohdillaan). Mahat täynnä sitten roudattiin kimpassa viherkasvit pihalle, ohjelmassa mullanvaihto! Ehkä vähän myöhässä siitä normaalista kevät-ajankohdasta :D mutkun oli lasipurkissa juurtumassa yks kultaköynnöksenpätkä, joka odotti istutusta. Samalla vauhdilla muillekin kullannupuille taas iloinen uusi kasvualusta!
Mutta voih, yksi tragediakin tuohon iltaiseen episodiin mahtui. Tarkoituksena oli vihdoin siirtää ahtaassa lasimaljakossa jo vuosikaupalla nätisti pitkäksi kasvanut onnenbambu multaan. Pihalla sitten seistiin ihmettelemässä, miten uskallettaisiin kopauttaa se maljakko siitä varren ja juurten ympäriltä rikki - kun apuun riensikin ritarin lailla yläkerran Kauko-setä! Vaaroja pelkäämätön Kauko nappasi bambun varresta kiinni ja kopautti maljakon rikki lasinkeräyslaatikon sisäreunaan. Kun äiti yritti saada vielä viimeistä pullonkaulaa irti, kuuluikin kräts jostain muualta kuin lasista - bambun varsi katkesi! Melkein pääsi itku (nyt mun kaikki onni meni byääääh) mutta mepä muina naisina istutettiinkin ne jämäpalat multaan silti. Nyt tehokasta kastelua, saa nähdä jaksaako mikään pätkä enää lähteä liikkeelle! :D
Samassa huonekasvisiivousoperaatiossa heitin vihdoin roskiin myös ne kuivatut ruusut, jotka hepulta kaksjapuol vuotta sitten sain. Että kröhöm olis vähänniinku aika saada uusia ihan tuoreita ruusuja! :D
Ruisrockissa muuten tuli ruusunmyyjätyttö häiritsemään kaljoittelua, muut porukasta ihmettelivät että missä on kaikki romantiikka kun heppu ei mulle ruusua ostanut: "Mitä niitä koko ajan ostelemaan, kymmenvuotispäiväksi sitten." :D Herkistymisestäni huolimatta ilmoitin vastaan, että ei taida tulla sitä kymmenvuotispäivää jos ei ruusuja ala näkyä jo ennen.. :D
Ainiinjoo. Nyt olen sitten virallisesti Hyvä ja Tiedostava Ihminen. Eilen puistossa makoillessani tuli moisorisaankohäiritähetken-juttusille mukava Greenpeace-tyttö, joka sai mut alkamaan tukijaksi. Sattuikin häiritsemään hyvässä kohdassa, kun mulla nyt on alkamassa tuo elämäni ensimmäinen edes hiukan säännöllisemmän talouselämän vaihe - eiköhän siitä kuukausipalkasta nyt yks kakskyteuroo liikene hyväntekeväisyyteenkin. Hyvä ihminen, parempi mieli! :D
PS. Mainos! Rakasparas-Lauraystävä on pystyttänyt oman blogin! Uutta elämää Tyyppiä odotellessa.. :)
Mutta voih, yksi tragediakin tuohon iltaiseen episodiin mahtui. Tarkoituksena oli vihdoin siirtää ahtaassa lasimaljakossa jo vuosikaupalla nätisti pitkäksi kasvanut onnenbambu multaan. Pihalla sitten seistiin ihmettelemässä, miten uskallettaisiin kopauttaa se maljakko siitä varren ja juurten ympäriltä rikki - kun apuun riensikin ritarin lailla yläkerran Kauko-setä! Vaaroja pelkäämätön Kauko nappasi bambun varresta kiinni ja kopautti maljakon rikki lasinkeräyslaatikon sisäreunaan. Kun äiti yritti saada vielä viimeistä pullonkaulaa irti, kuuluikin kräts jostain muualta kuin lasista - bambun varsi katkesi! Melkein pääsi itku (nyt mun kaikki onni meni byääääh) mutta mepä muina naisina istutettiinkin ne jämäpalat multaan silti. Nyt tehokasta kastelua, saa nähdä jaksaako mikään pätkä enää lähteä liikkeelle! :D
Samassa huonekasvisiivousoperaatiossa heitin vihdoin roskiin myös ne kuivatut ruusut, jotka hepulta kaksjapuol vuotta sitten sain. Että kröhöm olis vähänniinku aika saada uusia ihan tuoreita ruusuja! :D
Ruisrockissa muuten tuli ruusunmyyjätyttö häiritsemään kaljoittelua, muut porukasta ihmettelivät että missä on kaikki romantiikka kun heppu ei mulle ruusua ostanut: "Mitä niitä koko ajan ostelemaan, kymmenvuotispäiväksi sitten." :D Herkistymisestäni huolimatta ilmoitin vastaan, että ei taida tulla sitä kymmenvuotispäivää jos ei ruusuja ala näkyä jo ennen.. :D
Ainiinjoo. Nyt olen sitten virallisesti Hyvä ja Tiedostava Ihminen. Eilen puistossa makoillessani tuli moisorisaankohäiritähetken-juttusille mukava Greenpeace-tyttö, joka sai mut alkamaan tukijaksi. Sattuikin häiritsemään hyvässä kohdassa, kun mulla nyt on alkamassa tuo elämäni ensimmäinen edes hiukan säännöllisemmän talouselämän vaihe - eiköhän siitä kuukausipalkasta nyt yks kakskyteuroo liikene hyväntekeväisyyteenkin. Hyvä ihminen, parempi mieli! :D
PS. Mainos! Rakasparas-Lauraystävä on pystyttänyt oman blogin! Uutta elämää Tyyppiä odotellessa.. :)
