Hei, olen Duussi, olen 25-vuotias sporttinen pimatsu ja liikun ulkona kuin arkuuttaan väräjävä etana.

No kattokaas kun liukkausvihaus yhdistetään porraspelkoon*, ei oikeen etene toi mun käveleminen. Rukoilen, että tuo taivaalta tervehtivä aurinko (hei!) sulattais kaikki pikkuisetkin jäänroikaleet - varsinkin alamäistä - niin, että voisin vaihtaa yläasteella ostetut klohmo-talvikengät pariin sieviä tennareita, olla siirtymättä kadun puolelta toiselle aina jalkakäytävien jäisyysasteen mukaan, ja lopettaa hengityksen pidättämisen. Toisin sanoen hengittää taas.

* Porraspelko eli klimakofobia. Pelkään ihan jumalattomasti tulla portaita alas, pelkään että kaadun mukkelis makkelis etuperin takaperin ja katkaisen niskani. Mitä jyrkemmät portaat, sen pahempi pelko tietysti. Sen verran hyvää tästä kammosta löytyy, että se ei vaivaa tiukimpia kierreportaita lukuunottamatta sisätiloissa, vain ulkoportaissa. Ja nyt kun portaan pinnassa näkyy hipauskin jäätä (damn you yliopistonmäki), askellan hätävarjelun liioittelua lähestyvällä hartaudella sydän kurkussa.

Eilisistä balettiongelmista ja liukkauspelosta huolimatta alkuviikko on sentään töiden osalta sujunut peräti menestyksekkäästi. Juuri äsken pidin abipäivän infotilaisuuden - salin täydeltä pieniä innokkaita lukiolaistyttöjä! Ja eilen alkoi osittain mun järjestämä vierailuluentosarja - 99 osallistujaa!

Hyvä biisi muuten toi Luoksesi. Soi kivasti päässä, tahtia loppupäivään! Vaikken heppua kyllä tänään näekään niisk.

Jos joku yrittää mut pysäyttää
teeskentelen etten nää
tänään aion nähdä vain sut