La Plus Douce

Det skulle vara lätt för mig att säga att jag inte hittar hem, men det gör jag, tror jag

2008-11-06T10:00:00+02:00

Tämä on kaikelle kansalle kutsu tupaantuliaisiin:
Duussila löytyy vastedes (myös Blogilistan kautta) uudesta uljaasta osoitteesta

duussi.blogspot.com

Kiitos Vuodatukselle yhteisistä vuosista ja menestystä Tuomakselle jatkossakin!
Tervetuloa tutustumaan uuteen kotiin, kippis & pusaus! :)

Winds of change

2008-10-29T13:44:00+02:00

Ilmoitusluontoista asiaa: puuhailen Duussilan muuttoa Bloggeriin, siitä hiljaisuus (ja Prahan-matkasta, josta lisää tuonnempana). Tampiohumanistin hermoja raastava sivupohjakikkailu on vauhdissa, jonkin oikean suuntaisen värin osasin jo paikalleen lätkäistä kas näin.

Jos jollakulla sattuu olemaan vinkkejä tai sanottavaa Bloggerista puolesta tahi vastaan, antaa paukkua alakerran boksissa. Ja jos jollakulla taiteellisesti lahjakkaalla html-osaajalla on luppoaikaa, saa ilmoittautua palvelukseen! :)

Se siitä lounastauosta, nyt niska takaisin limaan ja oikoluvun pariin. Tämmönen hengästyttävä arkitahti tuntuu normaaliakin ankarammalta ihanan Prahan jälkeen. Huhh puhh.

Aamun ajatus

2008-10-21T09:28:00+03:00

On taas koittanut se aika vuodesta, kun maisteri olisi valmis ripustamaan makuuhuoneen oveen sievän ei saa häiritä -kyltin ja pötkähtämään talviunille. Krooh. Herääminen teki tiukkaa tänäkin aamuna, ei auttaneet uutiset eikä auttanut Kotiteollisuuden Kevät-coverin aiheuttama "mitä hel--" -reaktio, vasta Anna Abreun kimakan tanssirallin säikäyttämänä jaksoin kömpiä pystyyn. Työkonekin käynnistyy aamuisin ihan yhtä hitaasti kuin käyttäjänsä. Täksi päiväksi on sentään luvassa autoväännösten sekaan kivaa musahömppää (koskaan kuullutkaan moisesta Sandi Thomista, nytpä tutustun). Mutta miksi ihmeessä ulkona täytyy olla noin harmaan pimeää?

Oma pandasänky paras on. <3

(Meillä ei silitetä lakanoita.)

Perjantain herkut

2008-10-17T11:38:00+03:00

Tänään olisi Kinopalatsissa ensi-illassa tämmöistä sing-along-herkkua:

Mutta mepä mennään Klubille tämmöiseen sing-along-herkkuun:

(Kaarlen ja Ervon tositoimissa kuvannut Antti)

Niin tätä

2008-10-14T20:18:00+03:00

Hei lapsoset! Tervetuloa lukemaan, kuinka kirjoittaja myöntää myöhäisherännäisyytensä ja sen myötä hyvästelee viimeisetkin coolius-uskottavuutensa rippeet.

Onko tuttu tilanne: mieleen on tarttunut kuukausia sitten baarin tanssilattialta hyvä biisi, josta muistaa tasan yhden riffin eikä yhtään sanaa. Sama pätkä soi päässä päivästä toiseen, mutta googlettaminen on turhaa, eikä deejiiltäkään viitsi mennä kysymään että hei mikäseolise minkä sää soitit sillon kerran, se titti-tididiidiidii-titti.

Onko tuttu tilanne: mieleen on tarttunut kuukausia sitten jostain lehtiartikkelista tai blogin sivupalkista kova bändi, joka vaikuttaa tutustumisen arvoiselta, mutta ei hypestä huolimatta saa aikaiseksi lähteä tutkimusmatkalle MySpaceen tai YouTubeen. Käyvätpä välissä keikallakin Suomessa, ja silti viikot kuluvat ilman, että kuuloelimiin tarttuu todistusaineistoa.

Tilanne 1 + tilanne 2 = MGMT: Time To Pretend.

Ego tripping, ego boosting

2008-10-12T16:22:00+03:00

Aurinkoisena, päänsärkyisenä ja väsyneenä sunnuntaina kelpaa muistella viikonlopun iloja, niitä hetkiä, joista päänsärky ja väsymys johtuvat.

Ilo 1

Perjantai-iltana Egotrippi Dynamossa = lempibändi lempibaarissa. Kyseessä oli alun perin The Trippers -nimellä mainostettu salakeikka, mutta sana oli toki kiirinyt ja tupa kovasti täynnä. Hyvä niin. Hikinen ja onnellinen ilta. Ennen keikkaa olin ehtinyt kuunnella uuden levyn läpi vain kerran, mutta tutuilta ne uudetkin biisit jo kuulostivat ja soivat livenä hyvin, kuinkas muutenkaan. Ja muutenkin soi hyvin - jos ei olis ollut niin hullun kuuma, olis mennyt kylmät väreet Pahan hengen kertsin stemmoissa. Jumpe. Egotrippi on niin älyttömän tärkeä, yläasteen lopulta lähtien yli kymmenen vuotta seurannut elämän vaiheissa mukana.

Ei muuten vieläkään ollut keikalla faniplakaattia mukana. "Skele, muistatko Pariisin?" :D

Ilo 2

Eilen juhlittiin tuplasynttäreitä, kun tanssikamu ja avomiehensä täyttivät molemmat tällä viikolla vuosia. Lahjaksi annettiin porukalla luksushemmotteluaikaa: molemmille lahjakortit intialaiseen päähierontaan ja päivänsankarittarelle lisäksi manikyyri. Oltiin valmisteltu kamun kanssa myös yllätysohjelmanumero (pitäähän sitä synttäreillä jotain pientä leikkiä aina olla): teippailtiin juhlavierasjoukon selkiin vaaleanpunaiset paperit, joihin muut sitten illan mittaan kirjoittelivat anonyymisti kivoja pikku viestejä ajatuksella mistä tykkään sinussa. Paitsi että oli tietysti aivan ihana lukea kauniita sanoja omasta paperistaan, tuntui hyvältä kehua itsekin sekä omia kultaisia ystäviään että niitä ekaa kertaa tavattuja uusia tuttujakin! Ennen baariin lähtöä vielä kokoonnuttiin purkuun, jossa jokainen luki ääneen pari valitsemaansa kommenttia. Muutama ajatus omasta paperistani:

Magee olemus!!
Harmony comes with you
Tykkäät Matti & Teposta (en tajua, miten olen näin läpinäkyvä.. :D)
Mikä karisma, ah! :)
Rakas ystävä, joka ehkä parhaiten ymmärtää tässä maailmassa!

Näillä jaksaa taas pitkälle - suosittelen kokeilemaan kehurinkiä, jos vain sopiva tilanne tulee vastaan!

Huomenna se tulee!

2008-10-07T13:49:00+03:00

Kukaan ei tarvitse minua tänään

2008-10-04T21:16:00+03:00

Heppu on herrain saunatapaamisessa, vietän tanssipäivän jälkeistä lökölauantaita yksin kotona. (Tiedostaen onnellisena sen, ettei lauantai-illan viettäminen yksin kotona olisi yhtään näin kivaa, jos olisin yksin joka lauantai.)

+
and now I know what every step is for
to lead me to your door

Two sides

2008-10-02T13:59:00+03:00

Turku ei olisi mitään ilman kaupungin läpi kulkevaa Aurajokea, sen rantojen arkkitehtuuria, kahviloita ja ihmisiä, joen varrelle keskittyviä iloisia festivaaleja. Asuin 18 vuotta ihan joenrannassa sillan kupeessa, jossa kotikotikerrostalo vieläkin on. Aurasillalta Tuomiokirkolle päin aukeaa rauhoittava lempimaisemani koko kaupungissa.

Nyt Aurajoki saa vain surulliseksi. Siitä asti, kun kuulin tutun pojan kadonneen toissa viikonloppuna, pelkäsin pahinta. Toissapäivänä pelkoni osoittautui todeksi: yksi eksän parhaista ystävistä on yhtäkkiä poissa. Tuntuu niin kamalalta, kun tietää, miten pientä oma järkytys on läheisimpien surun rinnalla. Ei löydy sanoja.

Miksi ihmisten muka täytyy koskaan kuolla. En halua että täytyy.

My favourite addiction

2008-09-30T12:47:00+03:00

Kun on alaselkä niin jumissa, ettei ole pariin päivään tanssitunneille menijäksi, apu pahimpiin vieroitusoireisiin löytyy tietysti tanssikuvista. Tässä hypsähtää Svetlana Zaharova.

Suosittelen klikkaamaan alkuperäiseen isompaan kuvaan.

Taisi olla se sunnuntai-illan kolmen tunnin treenirutistus, joka katkaisi maisterin selän.. eilinen lepuutus tuntuu jo auttaneen, tänään pystyy istumaan töissä viisi minuuttia paikallaan ilman että itkettää. Siistiä. Vielä pari lepoiltaa, niin eiköhän se taas hetkeksi tokene. Ja huomenna teatteriin!

Tanssitanssitanssi. Heppu on jo ihan kyllästynyt, voisin kuulemma joskus puhua jostain muustakin. No aiheitahan riittää, pick your choice: a) naistenlehdet, b) tunikat, c) Vagabondin saappaat, d) jäätelö. :D