Eilisen merkinnän neggislistasta jäi pois kaksi asiaa. Asia yksi: ei mentykään eilen illalla kamun kanssa leffaan, siirtyi torstaille (kolmas kerta toden sanoo, Kätketty on nähtävä eikä tästä enää luisteta!). Asia kaksi: en mennytkään eilen illalla jazziin (noku vähän darra ja kaikkee, mitä siitä ois muka tullut ja olisin joutunut poistumaan kesken rennon kamuistuskelun).

Asia kaksi johti nyt siihen, että tänään pitäis pakolla mennä tanssitunnille. Ettei putoais ihan kärryiltä. Ja kun takana on jo kaksi treenivapaata päivää, voiko tässä muka kolmannenkin ottaa putkeen häh? Mutkun nyt on sellainen tilanne, että ei vois vähempää innostaa ajatus lähteä illalla yhtään mihinkään. Kaikista vähiten jaskaan.

Huomenna on nimittäin gradupalaveri, jota varten pitäis vielä tänä iltana saada vähän ajatuksia kasaan ja pientä alustavaa analyysinpoikasta esityskuntoon. Enkä pääse edes alkuun, jos tiedän että täytyy vielä poistua kotoa tänään. Tarvitsen aina pieneenkin ajattelu- tai kirjoitusduuniin tiedon siitä, että siinä varsinaisen tekemisen ympärillä on rauhallista omaa aikaa.

Kaiken lisäksi jokatytön ihkubestis PMS ilmoittelee taas tulostaan. Kiukutti niin saatanasti koko päivän töissä (miten muut ei tee huoneita numerojärjestyksessä vaan loikkii miten sattuu ja miksei ne huomaa niitä pikku yksityiskohtia joita sitten joudun kontrollifriikkiyteni takia perästäpäin korjailemaan ja alaselkäkin on niin kipeä taas että au). Kotimatkalla sain vielä kokea yhden kauneimmista hetkistä tässä tähänastisessa elämässäni, kun liukastuin suojatiellä. Kännykkä lensi kaaressa kadulle (muttei mennyt rikki koska on vanha kunnon paras ikinä 6150) ja äiti sai kuunnella hetken kolinaa ja kiroilua.

Nojoo. Alan tässä tajuta itsekin, että mun ei ehkä tosiaan kannata sinne jazziin tänään mennä. Vaikka kyllä mun pitäis. Mutta kun olen valmiiksi niin huonolla tuulella jo. Vaikka siellähän saattais hyvällä tuurilla piristyäkin. Mutta kun kankkukin sattuu siitä liukastumisesta. Vaikka hikiliikkuminen tekisi kyllä tosi hyvää viikonlopun epäterveellisen ruokavalion jälkeen. Mutta kun ei yhtään huvita!

Tällaisia tilanteita varten pitäis olla teetettynä sellainen pahvinen Duussi, jonka voisin lähettää sinne tanssitunnille pönöttämään ja tekemään piruettia. Perkele.

Mutta se on kiva juttu se, että on toiveikas olo alkavan kevään suhteen. On sellainen kutina, että keväällä voisi olla tuomisinaan jotain kivaa. Kuten vaikka uusi työpaikka - sain tänään Tampereen käännöstoimistolta ne ruotsin ja englannin testikäännökset, deadline ensi maanantaina. Ryhdyn hommiin heti huomenna!