Kävin heti aamusta YTHS:llä tutkituttamassa kipeän ja turboutuneen nieluni tilaa. Terveydenhoitaja arveli angiinaksi (siltä se siis tuntuukin) mutta labranäyte olikin negatiivinen. En saakaan lääkettä! Ja niin kun mä jo ehdin hekumoida ajatuksella kaiken tuskan poistavista tabuista. Ei pillerin pilleriä! Kärsitään sitten. No jos vaikka saisin sen kirkkaamman kruunun ja hiukan kaunistuisinkin siinä sivussa.
Täti suositteli kylmiä aineita, joten ostin jätskiä ja limpsaa. Mukavuuspuitteet sairastamiselle ovat kunnossa, sängyssä on hyvä löhötä Albin sylissä. Tätä vartenhan tämä armas hankittiinkin! Että voin tehdä hommia missä vaan, siis muuallakin kuin tuossa "virallisella työpisteelläni", joka alkoi viime kesänä ahdistaa niin etten saanut siinä istuessani lopulta mitään aikaiseksi.
Tehdä hommia, niinkö mä sanoin? Ei kerrota kenellekään, etten ole tänään laskenut gradumatskujen aikakoodeja niinku piti. Hyss. Terv. nimim. Muista pyhittää lepotorstaipäivä.
Illan trippingiä varten aloitin fiilistelyt jo hyvissä ajoin - Tui oli ainakin tykännyt eilisestä keikasta, ovat siis kaikesta päätellen hyvässä vedossa! Keikkaseurakin pääsee onneksi ajoissa paikalle autolakosta huolimatta, pullat uunissa siis. Parhaillaan kuuntelen Egotripin tuotantoa läpi alusta loppuun. Fiilikset on isot, varsinkin pari ekaa levyä herättivät hurjan vahvoja tunnelmamuistoja jostain sieltä melkein kymmenen vuoden takaa. Hienointa on se, kun tajuaa eläneensä ja kasvaneensa niin paljon tässä välissä - ja miten yksi bändi on seurannut koko ajan mukana niin isona osana kaikkea.
Ja tästä suhteesta on kyllä lähipiirikin päässyt osalliseksi! Älä koskaan ikinä on yksi isin all-time suosikkibiiseistä (liekö vetänytkin sen jollain keikallaankin?), äiti hommasi mulle aikoinaan Superego-paidan, ja jopa mummi ihastui ikihyviksi Skeleen ("On se kyllä niin sympaattinen nuorimies!"), kun osuttiin viime kesänä Pariisissa sattumalta samaan hotelliin. :)
Millähän ne saisi soittamaan vielä joskus keikalla jonkun biisin sieltä ihan alkuajoilta?
Taas tuijotan peiliin huokaisten
tuota jumalaista kauneutta ihmettelen
olenko se minä vai olenko unelmaa
Oveen koputat, haluat minua ja
pyrit sisälle, mut minä en sinua
en, oveni suljen ja lomalle lähden
En ole kotona ja
jos yrität tavoittaa, et voi
ei puhelimeni sulle enää soi
on turhaa oveen koputtaa
En ole kotona, oon egotripillä
taas olen paras olen
taas olen kaunein, olen
hurjaakin hurjempana egotripillä
Täti suositteli kylmiä aineita, joten ostin jätskiä ja limpsaa. Mukavuuspuitteet sairastamiselle ovat kunnossa, sängyssä on hyvä löhötä Albin sylissä. Tätä vartenhan tämä armas hankittiinkin! Että voin tehdä hommia missä vaan, siis muuallakin kuin tuossa "virallisella työpisteelläni", joka alkoi viime kesänä ahdistaa niin etten saanut siinä istuessani lopulta mitään aikaiseksi.
Tehdä hommia, niinkö mä sanoin? Ei kerrota kenellekään, etten ole tänään laskenut gradumatskujen aikakoodeja niinku piti. Hyss. Terv. nimim. Muista pyhittää lepotorstaipäivä.
Illan trippingiä varten aloitin fiilistelyt jo hyvissä ajoin - Tui oli ainakin tykännyt eilisestä keikasta, ovat siis kaikesta päätellen hyvässä vedossa! Keikkaseurakin pääsee onneksi ajoissa paikalle autolakosta huolimatta, pullat uunissa siis. Parhaillaan kuuntelen Egotripin tuotantoa läpi alusta loppuun. Fiilikset on isot, varsinkin pari ekaa levyä herättivät hurjan vahvoja tunnelmamuistoja jostain sieltä melkein kymmenen vuoden takaa. Hienointa on se, kun tajuaa eläneensä ja kasvaneensa niin paljon tässä välissä - ja miten yksi bändi on seurannut koko ajan mukana niin isona osana kaikkea.
Ja tästä suhteesta on kyllä lähipiirikin päässyt osalliseksi! Älä koskaan ikinä on yksi isin all-time suosikkibiiseistä (liekö vetänytkin sen jollain keikallaankin?), äiti hommasi mulle aikoinaan Superego-paidan, ja jopa mummi ihastui ikihyviksi Skeleen ("On se kyllä niin sympaattinen nuorimies!"), kun osuttiin viime kesänä Pariisissa sattumalta samaan hotelliin. :)
Millähän ne saisi soittamaan vielä joskus keikalla jonkun biisin sieltä ihan alkuajoilta?
Taas tuijotan peiliin huokaisten
tuota jumalaista kauneutta ihmettelen
olenko se minä vai olenko unelmaa
Oveen koputat, haluat minua ja
pyrit sisälle, mut minä en sinua
en, oveni suljen ja lomalle lähden
En ole kotona ja
jos yrität tavoittaa, et voi
ei puhelimeni sulle enää soi
on turhaa oveen koputtaa
En ole kotona, oon egotripillä
taas olen paras olen
taas olen kaunein, olen
hurjaakin hurjempana egotripillä
