Ihana Veljeni Leijonamieli tuli taas telkkarista. Ties kuinka mones kerta, kun katsoin. Kirja on myös luettu tuhannesti ja näytelmänäkin kai parina versiona nähty. Lempisatuni heti Peter Panin (tuttavallisemmin Pertti vaan) jälkeen. Hienot, niin hienot veljekset Korppu ja Joonatan. Kamala, niin kamala Tengil kypäräpäisine ritareineen. Hyvä ja paha vastakkain ja sekaisin ja kuolemaakaan ei tarvitse pelätä, kun sen jälkeen pääsee Nangijalaan ja Nangilimaan. Oisko parempaa!

51216.jpg

Vihdoin on proseminaaritiedoston paperilla sanoja! Ei vielä montaa, mutta onpahan kuitenkin. Työn päämäärä ja otsikko vain tuntuvat hämärtyvän sitä mukaa, kun suunnittelu ja kirjoittelu etenee. Voiskin olla parempi keskittyä tähän? Vai pitäisikö sittenkin laajentaa tätä toista pointtia? Mitä ihmettä mun alunperin piti tutkia? Ja tällaisenkin matskunpätkän vielä löysin? Kuka auttaa vois?

Professori on jokaisen työn palautuksen yhteydessä analysoinut kunkin horoskooppimerkin vaikutuksen työn olemukseen (no kidding!). Mahtaakohan mun neitsyen järjestelmällisyys ja pikkutarkkuus näkyä myös? Kirjoitusvirheitä ei ainakaan ole odotettavissa, ja asettelupuoli on sommiteltu kuosiinsa jo nyt. Puitteet siis kunnossa - sisältö, onko se jotain syötävää? :D

En ole käynyt tänään ollenkaan ulkona. Ei hyvä. Enkä tule käymäänkään kuin sen verran, että kävelen heppulaan tuohon seuraavalle kadulle. Ei hyvä. Enkä uskalla jälkitautien pelossa vielä huomenna mennä sinne Niken tanssitunnille. Ei hyvä. Huono. Harmittaa!

Ainiin! Jänniä uutisia - talossamme asuu diileri! Eilen tulin samalla hissillä aurinkolasipäisen ihanan iloisen mummon kanssa, joka kertoi olevansa menossa yläkertaan Kaukon luo hakemaan hunajaa. Siis mitä - Kauko jakaa mummoille hunajaa! Kauko the Honey Dealer! Tuossa se asuu yläkerrassa ja on niin viatonta pappaa, että! Järkyttävää.

Lääkekuureilu on pannut syömiset ihan uuteen uskoon. Ja ihan hiton pieleen. Lääkkeenoton molemmin puolin pitäisi olla vähintään kaksi tuntia syömättä, ja sehän tarkoittaa kolmen lääkkeen päiväannoksella pahimmillaan neljän tunnin ruokailuväliä. Nälkäkuolemahan siinä ajassa ehtii tulla! (Siksipä olenkin nukkunut päiväunia niin ahkerasti, ettei tarvitsisi murehtia mahan murinaa.) Tällainen ruokailurytmin mullistus on mullistanut mut näköjään muutenkin, kun en osaa enää syödä mitään järkevää sitäkään vähää kuin ennen. Jugurttia, sipsejä ja lakuja, siinä tehokkaan ruokaympyrän ainekset. Huonot hiilarit juhlii voittoaan kuusnolla ja proteiineilta ei ees kysytä.