Eilen oli tupari, nyt on vähän kanuuna. Kiva ilta! Niin hieno perhelähiökämppä, että tuli hinku päästä itsekin sisustamaan - ja remontoimaan, jos olis taitoa yhtä paljon kuin ideoita (ainakin omasta mielestäni mulla on erehtymätön väri- ja sommittelusilmä). Perhelähiöt on kyllä nounou, keskusta on mun juttu.
Kiva myös, kun tuo hepun kaveriporukkakin alkaa tuntua jo omemmalta. Tai ainakin siltä, että olen ihan tervetullut mukaan - ainahan se alkuun on sellaista hakemista, kun toiset on jo vuosia olleet tiiviisti samalla jengillä ja itse seurustelun kautta koittaa uutena naamana löytää paikkansa niiden ihmisten seassa.
Tupareista tie vei Onnelaan, toinen kerta toden sanoo - samanlainen noku sinkkukinkkupaikkahan se on kuin muutkin Sedulat. Äänestysvaiheessa olin tietysti Dynamon kannalla, mutta lupasin lähteä Onnelaan sillä ehdolla, että siellä olis sitten kanssa kivaa - ja tytöt oli jossain vaiheessa mua sieltä sitten etsineetkin, että nyt täytyy viedä Duussi tanssimaan niin että on kivaa kun kerta luvattiin! :D Tanssit tosin jäi tanssimatta, discojytän aika on mun kohdalta selkeästi ohi (vaikka tietty Juanesia piti vähän hytkytellä).
Siinä mielessä paikka kyllä oli nimensä veroinen, että mulle iski ihan huisa onnellisuuspuuska siinä kesken kaiken baaria kierrellessä hepun kanssa käsikkäin. Jotenkin vaan tuntui niin luotaantyöntävältä siinä se humalainen flirttaus ja iskeskelymeininki, se miten jokaista vastaantulijaa tsekkaillaan että oliskohan tossa ainesta sänkyyn (mätsääviä tuulipukuja varmaan harva siinä kohtaa vielä ajattelee). Siitä siis vaan tuli onnellistus, kun ei ollut osa sitä touhua. Eikä tämän ole tarkoitus kuulostaa ylimieliseltä.
Mutta! En kyllä ollut edes tajunnut, että baariin voisi laittautua niin paljon kuin mikä Onnelan keskiarvo oli! Huomasin olevani tennareissani ja ponnarissani selkeässä vähemmistössä bilekiharoiden ja korkosaapikkaiden seassa. Ja vaikka miten omasta mielestäni mun ruskea Sophisticated and fab -teepaita on staili, niin jäi ehkä hitusen niiden antavien piukeiden toppien tarjoamien näkymien varjoon. :D
Kävin äsken Makuunista vähän (no 1,90€) irtiksiä - ja oi, siellä soi radiossa More Than Words! Miten sitäkään ei ole tullut aikoihin kuunneltua. Ihana. Palasin hetkessä lukioaikojen fiiliksiin, silloin aina kamun kanssa vedettiin Extremeä, kamu kitaroi ja laulettiin stemmoissa. Parasta.
More than words
is all you have to do to make it real
then you wouldn't have to say that you love me
'cause I'd already know
Nyt vaan olo ihan surkeni äsken kotiin tultua. Kun ei täällä oo kukaan imuroinutkaan ja täällä on huonolla tavalla niin hiljaista. Kanuuna ja PMS ei näköjään ole kovin piristävä yhdistelmä. Tunnen etäisen kaiun siitä itkettävästä stressilamaannuksesta, joka niin kamalalla rumalla tavalla hallitsi koko viime vuotta. Ja se on pelottava tunne, mä haluan sen pois! Mee pois! You're not wanted here! Ole ystävällinen ja painu helvettiin täältä.
Joo mutta nyt karkin voimalla kääntämään! Tanssitunti jää tältä(kin) illalta väliin, huomenna on ihan pakko mennä. Ja pakko on aina huono ja epämotivoiva asiaintila. Hampaat irvessä sitten vaan.
Ääh. Mä en nyt tykkäisi olla. Kamala pussaus- ja ihovajekin on, kun ei harrasteta flunssapussailua. Radiokin soittaa vain paskoja biisejä, ei tuu ees Coheed And Cambriaa. Mutta onneks on nettisivu ja siellä videokin! Listen well, will you marry me - not now boy! :D
If it was up to me
I would have never walked out
so until the sun burns out
oh I hope you're waiting
Paitsi että eihän tässä vielä mihkään hommiin pääse kun tulee Bachelorette! Toivottavasti ei ole liian romanttinen, ettei tule itku. En jaksaisi kyynelöidä nyt, niin paljon kuin mun voisi itkutiheyden perusteella siitä kuvitella tykkäävänkin. :D
Kiva myös, kun tuo hepun kaveriporukkakin alkaa tuntua jo omemmalta. Tai ainakin siltä, että olen ihan tervetullut mukaan - ainahan se alkuun on sellaista hakemista, kun toiset on jo vuosia olleet tiiviisti samalla jengillä ja itse seurustelun kautta koittaa uutena naamana löytää paikkansa niiden ihmisten seassa.
Tupareista tie vei Onnelaan, toinen kerta toden sanoo - samanlainen noku sinkkukinkkupaikkahan se on kuin muutkin Sedulat. Äänestysvaiheessa olin tietysti Dynamon kannalla, mutta lupasin lähteä Onnelaan sillä ehdolla, että siellä olis sitten kanssa kivaa - ja tytöt oli jossain vaiheessa mua sieltä sitten etsineetkin, että nyt täytyy viedä Duussi tanssimaan niin että on kivaa kun kerta luvattiin! :D Tanssit tosin jäi tanssimatta, discojytän aika on mun kohdalta selkeästi ohi (vaikka tietty Juanesia piti vähän hytkytellä).
Siinä mielessä paikka kyllä oli nimensä veroinen, että mulle iski ihan huisa onnellisuuspuuska siinä kesken kaiken baaria kierrellessä hepun kanssa käsikkäin. Jotenkin vaan tuntui niin luotaantyöntävältä siinä se humalainen flirttaus ja iskeskelymeininki, se miten jokaista vastaantulijaa tsekkaillaan että oliskohan tossa ainesta sänkyyn (mätsääviä tuulipukuja varmaan harva siinä kohtaa vielä ajattelee). Siitä siis vaan tuli onnellistus, kun ei ollut osa sitä touhua. Eikä tämän ole tarkoitus kuulostaa ylimieliseltä.
Mutta! En kyllä ollut edes tajunnut, että baariin voisi laittautua niin paljon kuin mikä Onnelan keskiarvo oli! Huomasin olevani tennareissani ja ponnarissani selkeässä vähemmistössä bilekiharoiden ja korkosaapikkaiden seassa. Ja vaikka miten omasta mielestäni mun ruskea Sophisticated and fab -teepaita on staili, niin jäi ehkä hitusen niiden antavien piukeiden toppien tarjoamien näkymien varjoon. :D
Kävin äsken Makuunista vähän (no 1,90€) irtiksiä - ja oi, siellä soi radiossa More Than Words! Miten sitäkään ei ole tullut aikoihin kuunneltua. Ihana. Palasin hetkessä lukioaikojen fiiliksiin, silloin aina kamun kanssa vedettiin Extremeä, kamu kitaroi ja laulettiin stemmoissa. Parasta.
More than words
is all you have to do to make it real
then you wouldn't have to say that you love me
'cause I'd already know
Nyt vaan olo ihan surkeni äsken kotiin tultua. Kun ei täällä oo kukaan imuroinutkaan ja täällä on huonolla tavalla niin hiljaista. Kanuuna ja PMS ei näköjään ole kovin piristävä yhdistelmä. Tunnen etäisen kaiun siitä itkettävästä stressilamaannuksesta, joka niin kamalalla rumalla tavalla hallitsi koko viime vuotta. Ja se on pelottava tunne, mä haluan sen pois! Mee pois! You're not wanted here! Ole ystävällinen ja painu helvettiin täältä.
Joo mutta nyt karkin voimalla kääntämään! Tanssitunti jää tältä(kin) illalta väliin, huomenna on ihan pakko mennä. Ja pakko on aina huono ja epämotivoiva asiaintila. Hampaat irvessä sitten vaan.
Ääh. Mä en nyt tykkäisi olla. Kamala pussaus- ja ihovajekin on, kun ei harrasteta flunssapussailua. Radiokin soittaa vain paskoja biisejä, ei tuu ees Coheed And Cambriaa. Mutta onneks on nettisivu ja siellä videokin! Listen well, will you marry me - not now boy! :D
If it was up to me
I would have never walked out
so until the sun burns out
oh I hope you're waiting
Paitsi että eihän tässä vielä mihkään hommiin pääse kun tulee Bachelorette! Toivottavasti ei ole liian romanttinen, ettei tule itku. En jaksaisi kyynelöidä nyt, niin paljon kuin mun voisi itkutiheyden perusteella siitä kuvitella tykkäävänkin. :D
