Ovelia nuo kenkäkauppiaat.
Järjestävät kanta-asiakas-illan, tarjoavat kenkiä -20% halvennuksella kera pikkusuolaisen ja suklaamoussetäytteisten tuulihattujen sekä - ja ennen kaikkea - samppakaljan. Parin lasillisen jälkeen sitä on järjekkäämpikin ihminen valmis ostamaan kengät ja rannekorun.
Mutta on ne kivat. Mustat matalapohjaiset pistokkaat, liekö hiukan mokkasiini- maista henkeä, mustaa koristekirjailua kärkipäässä. Söpölöidit on. 28€. Seuraksi korallinpunaiskuvioitu puinen rannerengas.
Ehämmä muuten, mutta se myöhässä ollut palkka ehtikin tulla jo tänään! :)
Kenkäkaupassa ihmisiä katsellessani totesin taas, miten se vaan ei ole mahamakkarasta kiinni se kauneus. Miksi sitä on niin vaikea ymmärtää omalla kohdalla? Välillä se iskee tajuntaan niin kirkkaana, että oikein nolottaa miten sitä liian usein ajatteleekaan että sillä olis muka jotain hiton väliä. Eikä varmasti olekaan väliä siis muille kuin itselleni. Ja sitten taas on niitä aikoja, kun antaisi mitä vaan saadakseen sellaisen itsekurin, halun testata rajojaan ja ylittää ne, kuin vaikka Mimmillä on. Hurjan mielenkiintoista seurata ihan oikean fitness-ihmisen valmistautumista kisoihin dieetin ja treenin kautta! You go girl! Attitude! :)
Tänään olen myös ihmetellyt omaa suhtautumistani erääseen tuttuun. Miten kaikki muut haluaa olla sen kavereita, pitävät sitä mahdottoman nastana ja mageena tyyppinä - ja itse en vaan pääse yli siitä epävarmuudesta, kateudestakin, joka oli lähtökohta tuohon ihmiseen tutustumiseen silloin aikoinaan. Että pitääkin suhtautua näin johonkuhun sellaiseen, joka on oikeasti varmasti ihan kamalan kiva eikä ansaitse tällaista - jos vain osaisin katsoa ilman niitä mutkusillonjoskus-laseja silmillä. Höh minä.
Jaaha. Hiprakka kääntyi laskuun. Loppuillaksi proseminaarin pariin! Tänään tunnilla esitelty proseminaarityö ei mennyt läpi, rohkaisevaa. Viikon päästä mun vuoro. Gää.
Järjestävät kanta-asiakas-illan, tarjoavat kenkiä -20% halvennuksella kera pikkusuolaisen ja suklaamoussetäytteisten tuulihattujen sekä - ja ennen kaikkea - samppakaljan. Parin lasillisen jälkeen sitä on järjekkäämpikin ihminen valmis ostamaan kengät ja rannekorun.
Mutta on ne kivat. Mustat matalapohjaiset pistokkaat, liekö hiukan mokkasiini- maista henkeä, mustaa koristekirjailua kärkipäässä. Söpölöidit on. 28€. Seuraksi korallinpunaiskuvioitu puinen rannerengas.
Ehämmä muuten, mutta se myöhässä ollut palkka ehtikin tulla jo tänään! :)
Kenkäkaupassa ihmisiä katsellessani totesin taas, miten se vaan ei ole mahamakkarasta kiinni se kauneus. Miksi sitä on niin vaikea ymmärtää omalla kohdalla? Välillä se iskee tajuntaan niin kirkkaana, että oikein nolottaa miten sitä liian usein ajatteleekaan että sillä olis muka jotain hiton väliä. Eikä varmasti olekaan väliä siis muille kuin itselleni. Ja sitten taas on niitä aikoja, kun antaisi mitä vaan saadakseen sellaisen itsekurin, halun testata rajojaan ja ylittää ne, kuin vaikka Mimmillä on. Hurjan mielenkiintoista seurata ihan oikean fitness-ihmisen valmistautumista kisoihin dieetin ja treenin kautta! You go girl! Attitude! :)
Tänään olen myös ihmetellyt omaa suhtautumistani erääseen tuttuun. Miten kaikki muut haluaa olla sen kavereita, pitävät sitä mahdottoman nastana ja mageena tyyppinä - ja itse en vaan pääse yli siitä epävarmuudesta, kateudestakin, joka oli lähtökohta tuohon ihmiseen tutustumiseen silloin aikoinaan. Että pitääkin suhtautua näin johonkuhun sellaiseen, joka on oikeasti varmasti ihan kamalan kiva eikä ansaitse tällaista - jos vain osaisin katsoa ilman niitä mutkusillonjoskus-laseja silmillä. Höh minä.
Jaaha. Hiprakka kääntyi laskuun. Loppuillaksi proseminaarin pariin! Tänään tunnilla esitelty proseminaarityö ei mennyt läpi, rohkaisevaa. Viikon päästä mun vuoro. Gää.
