Tuli töissä sellasta palautetta tänään ettei oo tosikaan. Pomo soitti kesken päivän, että nyt oot kuule tyttö saanut hurjasti kiitosta! Minä kännykän päässä, että äh öh määvai? Kas kun viikonloppuisin eri osastojen pomot tekee pisto- tarkastuksia huoneisiin ympäri hotellia, ja viime lauantaina oli ravintolapuolen osastopäällikkö käynyt tsekkaamassa yhden mun tekemän huoneen. "Siistein huone ikinä mun päivystysvuorojen aikana" kuului tuon tarkasti syynäävän herran kommentti.

Juhlaaaaa! Kyllähän mä tiedänkin tarkkaa työtä tekeväni, mutta niin harvoin tuosta duunista mitään positiivista palautetta saa, että nyt olis ne henkselit kyllä taas tarpeen että vois vähän paukutella. Paupauu!

Pomo vielä työpäivän jälkeen kysyi, että lällätinhän mä kehut muillekin (no en tietenkään!) - sen oli kuulemma koko päivän tehnyt mieli kailottaa kaikille. :)

Postissa tuli tänään hääkutsu heinäkuulle. Morsiamen sukunimen perusteella kyseessä on joku äidin puolen sukulainen, mutta koskaan en sellaista ihmistä muista nähneeni (äiti briiffasi, että kyseessä on alle kolmekymppinen serkku). Että häihin sitten pitäis. Ihmettelen vaan noita tollasia, että häihin muka kuuluu kutsua koko saakelin suku kaukaisimpia pikkuserkun kumminkaimoja myöten - itse ainakin haluaisin viettää moista juhlapäivää vain läheisimpieni kanssa. Mun mielestä siis jokseenkin omituista (ja jo taloudellisesti aika suurieleistä) kutsua häihinsä sellaisia ihmisiä, joita ei koskaan ole edes tavannut, vain siksi että ne on kaukaista sukua. Vaikka toisaalta tuohan on hyvä tilaisuus koota koko iso suku yhteen - mutta ennemmin silti sen tekisin ihan erillisten sukujuhlien muodossa kuin häissä.

Sitäpaitsi tuo naimiainen on Ruisrock-lauantaina, joten taitaa jäädä väliin. :D

Onneksi säätiedotus lupailee loppuviikolle keväisensorttista keliä, nimittäin töistä kotiin päästyäni hajosi takin vetoketju! Luojan kiitos sain keploteltua rotsin pään yli pois päältä - oli kyllä paniikkihäiriökohtaus lähellä, kun kesken kaiken alkoi uhkaavasti näyttää etten mahtuisikaan läpi. Kamala tunne olla päästään jumissa kuumassa takissa. Kiikutan takkiparan heti huomenna ompelimoon, pääsiäinen täytyy siis pärjätä farkkutakki+huppari -yhdistelmällä. Tilaan aurinkoa ja lämmintä säätä!

Äiti totesi äsken puhelimessa, että kuulostan harvinaisen väsyneeltä. Taidan ollakin, tuntuu että itku ei ole kaukana, ihan vain poikkinaisuuden takia. Vähän lupasin äitille, että syön ja lepään enkä mene illalla balettiin. Mahamakkara ja aivojen suorittajalohko ovat vähän toista mieltä, mutta lienee silti viisainta totella äitiä. Äidit kun on semmosia että ne tietää usein paremmin. :)