Ei pitäis vielä sanoa mitään HYSS mutta niin vaikea pysyä hiljaa. Kai ihminen sentään omaan blogiinsa saa ilouutisensa kertoa? Ja vaikkei tämän uutisen asia onnistuisikaan, on juttu joka tapauksessa niin iloinen että. Luottamuksenosoitus parhaasta päästä.
Kirjoitan pienellä niin tätä ei niinku oikeesti lue täällä. Kuiskaan vaan.
Professori nimittäin tarjosi mulle töitä. Ranskan assistentin paikka vapautuu kesällä, ja proffa haluaisi mut siihen hommaan. Määräaikainen virka, vuoden ajan elokuun alusta eteenpäin, kuukausipalkka ja heinäkuu kesälomaa. Tällä hetkellä jobia hoitaa graduntekonsa ohella opiskelukamu Johanna, joka on kai ollut assarin hommaansa ihan tyytyväinen. Opiskelijoiden ohjaamista, luottamuksellisia tietokone- ja toimistohommia, jotain pientä edustamista kenties.
En pysty käsittää. Oikeesti. Minä! Minua pyydettiin!
Hakemus mun tietysti täytyy silti laittaa, tiedekuntaneuvosto päättää asiasta kuukauden päästä. Proffalla on iso sananvalta asiassa ja mä olen sen ykkösnimi, joten sheikattiin kättä jo siihen malliin että homma on hyvin pitkälti selvä. En kysynyt, miksi se juuri mulle haluaa suosittelunsa antaa - suuri osasyy varmasti on se, että saisin tuota kautta kunnon taloudellisen tuen graduntekoon. Ja proffa luonnollisesti haluaa mun saavan graduni valmiiksi, tutkimushan on vähänniinku sen tilaama.
Mutta älkää ihan vielä onnitelko. :) Ainakaan muusta kuin siitä, että joku näkee mun olevan tarpeeksi ansiokas ihan oikeaksi virkanaiseksi. Olis oma työhuone ja vastaanottoaika ja kaikki! Käkää!
Proffan kanssa palaveroinnin jälkeen maistuikin lounas tyttöseurassa. Yliopiston ruokaloissa ei ollut herkkuja tarjolla, joten mentiinkin Blankoon. Siinäkin mielessä parempi, että sieltä saa siideriä! Terdekautta ei sentään vielä avattu, kun siinä autojen seassa on niin hiekkaista ja metelistä syödä. Vieläkin on napa piukassa makoisaa lammas-yrtti-uunipastaa. Blanko lööv.
Olen palannut flunssailun jälkeen treenaamisen ihanaan maailmaan! Eilinen balettitunti alkoi omituisen jäykissä merkeissä - jostain syystä jännitän kamalasti sijaisia, ja eilisen tunnin siis piti yksi ammattitanssijatar (kun oikea opettaja on teatterilla opettamassa isiä tanssimaan hihi). Loppua kohden kuitenkin tatsi alkoi taas löytyä, ja taisin saada kehujakin nätistä aukikierrosta. Jos kuulin oikein. :D
Lopputunnista vielä irroteltiin: tehtiin échappéita pareittain niin, että toinen antoi vauhtia lantiolta kiinni pitäen. Vielä kun löytyi oikea tuntuma, että sai pidettyä hypyt suurinpiirtein paikallaan, niin kyllä muuten lennettiin korkealle! Niin ihanalta se varmaan tuntuis jos olis miestanssipartneri aina nostelemassa. Oohh hypp loikk.
Kirjoitan pienellä niin tätä ei niinku oikeesti lue täällä. Kuiskaan vaan.
Professori nimittäin tarjosi mulle töitä. Ranskan assistentin paikka vapautuu kesällä, ja proffa haluaisi mut siihen hommaan. Määräaikainen virka, vuoden ajan elokuun alusta eteenpäin, kuukausipalkka ja heinäkuu kesälomaa. Tällä hetkellä jobia hoitaa graduntekonsa ohella opiskelukamu Johanna, joka on kai ollut assarin hommaansa ihan tyytyväinen. Opiskelijoiden ohjaamista, luottamuksellisia tietokone- ja toimistohommia, jotain pientä edustamista kenties.
En pysty käsittää. Oikeesti. Minä! Minua pyydettiin!
Hakemus mun tietysti täytyy silti laittaa, tiedekuntaneuvosto päättää asiasta kuukauden päästä. Proffalla on iso sananvalta asiassa ja mä olen sen ykkösnimi, joten sheikattiin kättä jo siihen malliin että homma on hyvin pitkälti selvä. En kysynyt, miksi se juuri mulle haluaa suosittelunsa antaa - suuri osasyy varmasti on se, että saisin tuota kautta kunnon taloudellisen tuen graduntekoon. Ja proffa luonnollisesti haluaa mun saavan graduni valmiiksi, tutkimushan on vähänniinku sen tilaama.
Mutta älkää ihan vielä onnitelko. :) Ainakaan muusta kuin siitä, että joku näkee mun olevan tarpeeksi ansiokas ihan oikeaksi virkanaiseksi. Olis oma työhuone ja vastaanottoaika ja kaikki! Käkää!
Proffan kanssa palaveroinnin jälkeen maistuikin lounas tyttöseurassa. Yliopiston ruokaloissa ei ollut herkkuja tarjolla, joten mentiinkin Blankoon. Siinäkin mielessä parempi, että sieltä saa siideriä! Terdekautta ei sentään vielä avattu, kun siinä autojen seassa on niin hiekkaista ja metelistä syödä. Vieläkin on napa piukassa makoisaa lammas-yrtti-uunipastaa. Blanko lööv.
Olen palannut flunssailun jälkeen treenaamisen ihanaan maailmaan! Eilinen balettitunti alkoi omituisen jäykissä merkeissä - jostain syystä jännitän kamalasti sijaisia, ja eilisen tunnin siis piti yksi ammattitanssijatar (kun oikea opettaja on teatterilla opettamassa isiä tanssimaan hihi). Loppua kohden kuitenkin tatsi alkoi taas löytyä, ja taisin saada kehujakin nätistä aukikierrosta. Jos kuulin oikein. :D
Lopputunnista vielä irroteltiin: tehtiin échappéita pareittain niin, että toinen antoi vauhtia lantiolta kiinni pitäen. Vielä kun löytyi oikea tuntuma, että sai pidettyä hypyt suurinpiirtein paikallaan, niin kyllä muuten lennettiin korkealle! Niin ihanalta se varmaan tuntuis jos olis miestanssipartneri aina nostelemassa. Oohh hypp loikk.
Tänään on ollut sikälikin juhlaisa päivä, että pääsin pitkästä aikaa aamupäivä- jumppaan, kun luento oli peruttu. Niin tiukka pumppi, että vieläkin täristää! Illan ruokaympyrässä (siis tietty jätskin lisäksi daa) proteiinitankkausta rahkahässäkän muodossa, nyt nimittäin kasvaa lihas. Ugh.
