Viddu sentään että on syyllinen olo. :(

Nuhastelu paheni eilen illan mittaan. Pärskintää, vuotava nenä, tukkoinen pää, pistelyä sydänalan tienoilla. Yltiötunnollinen ihminen kun luonteeltani olen, mulle oli ihan tarpeeksi vaikeeta jo antaa itselleni lupa päättää, että tänään ei kannata mennä töihin juoksemaan hikeä pintaan ja aivastelemaan pöpöjä ympäri hotellia. Vaan olispa sittenkin pitänyt, ainakin YTHS:n tympeän terveydenhoitajatädin mukaan. Pitkin hampain kirjoitti mulle sairaslomalapun tälle päivälle - meillä siis tosiaan täytyy hakea lääkärintodistus jo yhtä sairaspäivää varten, ja mähän en kuulu työterveydenkään piiriin kun en ole kokoaikaisella sopimuksella. Tai ainakin meitä on kielletty käymästä Pulssissa, viime kesänä tosin siellä vielä angiinani tutkitutin.

Mut että lepää tässä nyt sitten, kun päässä pienet kimeät äänet kertoo miten laiska ja tyhmä ja saamaton olen. Ei kai se auta kuin mennä huomenna töihin ja toivoa, että tauti ei pärähdä pahempana päälle. Muuten jää hepun synttärijuhlatkin viikonlopulta väliin - mikä tosin saattaisi olla vain ihan hyväkin vaihtoehto, kun muistelee viime vuoden synttäreillä aiheuttamaani katastrofia. Voi tyhnä tyttö.

Auringonpaiste on nyt ihana, mutta saa kaiken pölyn näkymään. Tiskit sen sijaan näkyy altaassa paistoi aurinko tai ei. :D Taidan käydä niiden kimppuun, teemalla siistimpi koti - parempi mieli. :)