Kiitos hotellivieraille, kun ette ole tulleet sankoin joukoin viettämään pääsiäistä Tursuun. Näin muodoin sain nimittäin tämän pitkäperjantain vapaaksi! Tupla- palkka guudbai, mutta leppäily tuli tarpeeseen. Pitkään nukkumisen taito tosin tuntuu kadonneen jonnekin matkan varrella, silmät aukeaa vapaallakin jo viimeistään kymmenen maissa (arkisinhan herään nykyään aina seiskalta, koska muuten menee päivä olevinaan ohi ja pilalle voikun hölmöä).

Kiitos hepulle, kun oli ottanut talteen toissailtaisen Jason Lee -leffan. Ei kylläkään ollut yhtään tarpeeksi romanttinen aamupäivän siirapin tarpeeseeni, ja yleensä niin hemaiseva Julia Stileskin oli jotenkin kummallisen näköinen. Enkä ihan ymmärtänyt sitä pointtia, että elämä muka on liian turvallista jos ei ikinä pelkää mitään - ei pelko mun mielestä ole millään tavalla hyvästä. Tai edes epävarmuus. Ja turvallisuushan on just se, joka mun pään pitää kasassa tässä elämässä. My routines keep me going! Koska rauhallis-turvallisesta elämästä on helpompi poiketa hetkeksi spontaaniin epäjärjestykseen (joka siis sekin on tietysti aivan paikallaan silloin tällöin) kuin jatkuvasta epäjärjestyksestä poiketa edes hetkeksi säännölliseen arkeen. Siksi mieluummin sellainen tavallinen elämä mulle kiitos.

Vaikka toisaalta allekirjoitan senkin, mitä muistan Herkun joskus hädän hetkellä mulle viisaasti ja lohdullisesti todenneen. "Kun mikään ei ole varmaa, on kaikki mahdollista." Mutku mulla vaan ei pää kestä epävarmuutta. Ja kun tietää sellaista laatua olevan tulossa tässä tulevaisuudessa esimerkiksi töiden saannin osalta ihan riittämiin, niin sitä koittaa pitää elämän muilta osin mahdollisimman iisinä. Ei sähköshokkeja, vaan turvallista vaniljajäätelöä jossa on joukossa sopivasti pieniä kipakoita salmiakkisattumia. Aika hyvä vertauskuva hei tajusikste? :D

No jaa. Palaamme kiitosten pariin:

Kiitos hepulle myös siitä, että sain pestä kylppärin - pitihän sitä nyt jotain saada siivota näin vapaapäivän kunniaksi. Ihan vieroitusoireiden välttämiseksi.

Kiitos Rikulle menevästä peissistä! Olipa mukava jumpata hyvän musan tahtiin. Seiskytluvun kuulit diskohitit ja ysärin parhaat (bumdikidikidiki bumdikibum), loppujäähdyttelyyn Eskobarin & Heather Novan ihana Someone New ja venyttelyt Coldplayn Troublen tahtiin. Vedin itseni pahemmin piippuun kuin pitkään aikaan pacessa, viimeisen kolmen minuutin kohdalla oli löysättävä tahtia ja vedettävä hetki henkeä pystysoutulaitteessa. Tehokas treeni, sano.

Kiitos äitille, kun oli ostanut kissanhoitajalle jääkaappiin mämmiä! Kyllä maistuikin kera kermamaidon. Voisinkin samalla kiittää itseäni jo etukäteen, kun ostan huomenna suklaamunan tai pari. :)

Kiitos Seela-kissalle lämmittävästä kotoisesta päiväuniseurasta! On se vaan semmonen mussukka. Ilahtui niin silminnähden, kun tulin vähän ruokkimaan ja paijaamaan. Olis vaan tehnyt mieli ottaa se äitilästä ihan tänne kotihoitoon, kun joutuu nyt viettämään pääsiäistä yksinään raukkaparka. Voi tässähän tulee ihan paha mieli ja itku kun ajatteleekin. Pitääkö tästä nyt sittenkin lähteä äitilään yöksi..

Ja lopuksi kiitos MTV3:lle, kun näytätte tänään Mementon. Hyvä elokuva, kerran nähty, katson mielelläni uudestaan.