Kyllä se nyt kuulkaa kipeyden vallassa tämä nainen on. Juuri heräsin parin tunnin päiväunilta, ulkona näyttää edelleen ihan yhtä aurinkoisen ihanan keväiseltä kuin on koko päivän näyttänyt. Enkä siis ole siellä uskaltanut käydä ollenkaan. Voi niisku sentään.

Sairastukseen on mahtunut juuri sopivasti sosiaalisuutta. Puhelin on käynyt jonkin verran, ja eilen tuli Mannis-Anna iltavisiitille kera pullan, meikä tarjosi teet ja kuunneltiin lattialla (täällä istutaan aina lattialla) Emma Salokoski Ensemblea. Tänään taas päivemmällä isi kävi tuomassa lapsen lempifarkut, joita oli paikannut vähän lisää. Toi myös ruokaa, törpön sweet&sour-kastiketta ja toisen mansikka- rahkaa. 500g Exquisaa tuhottu parempiin suihin, kiitos nam! Vaikkakaan en tänään kokannut kiinaksi vaan italiaksi: kierrepastaa, tomaatti-basilika-kastiketta, fetaa ja aurinkokuivattuja tomaatteja. Mums. Ja kuvitelkaa, Duussilassa on syöty Oikeaa Ruokaa! :)

Sen sijaan puhti ei riittänyt tänään lähtemään hepun mukaan autoilemaan. Ja niin kivaa kuin se olis ollut pitkästä aikaa! Olisin päässyt ostoskyydissä vihdoinkin tutustumaan kaupungin ulkopuolelle hiljattain avattuun Stadiumiin. Ja ajelulle muutenkin. Jäi Ville Pusat soimatta päässä tällä kertaa..

Starta bilen är du snäll, ta mig härifån
låt oss lämna denna stad så fort det går
den nya tiden börjar nu, det är bara jag och du

Ja pahoin pelkään, että joudun jättämään huomiset synttärikemutkin väliin. Itku! Ei vaan mitään mieltä mennä aivastelemaan muitakin kipeiksi. Ainoa toivo on pikainen ihmeparantuminen. Yks sellanen, kiitti! Koska muuten istun huomenna illan yksin kotona itkemässä ja tilittämässä blogin täyteen surua ja murhetta kun muut juhlii. Eikä sitten oo kellään kivaa muahaha. :D

Lääkintä on eilisestä rokinräimeestä ja karkinhingusta muuttunut asteen verran asiallisempaan suuntaan. Stedeossa laulaa ihana Natalie, sisuksiin Echinaforcea, c-vitamiinitabletteja, särkylääkettä ja kuumaa mustaviinimarjamehua. Voisinko jo parantua, pliis - what have I done to deserve this!?