Kyä se ny nii o, että tuo armas vanha kännykkäni vetelee viimeisiään. Ei suostu latautumaan, kahdella palkilla mennään nyt niin pitkälle kuin päästään. Itku! Melkein toivoisin, että vika olisikin laturissa. En halua uutta puhelinta, tuo on ollut niin ihana. Jo kuusi vuotta yhteiseloa takana.

Fillari sen sijaan on kunnostettu kesävauhtiin. Kiitos hepulle, joka öljysi ja rassasi (men at work, hrrrr namiskuukkeli) ja isille, joka tänään lapsen töissä ollessa oli käynyt asentamassa takarenkaaseen uuden venttiilin varastetun tilalle. Kelpaa polkea taas!

Lähtöä tässä teen kamulaan tyttöilemään! Meidän voimakolmikko on ollut tiiviisti kasassa kohta kuusi vuotta: ihan ihmeellisen yhtämittaista tahtia ollaan edetty opinnoissamme (kaikki tällä hetkellä gradulaisia), ollaan tehty kaikki yhdessä sitä saakelin samaa hotelliduunia ja greipattu samalla jumppasalillakin. Ja nyt siis yksi meistä muuttaa Helsinkiin miehelään. Ollaanhan tässä pitkin matkaa kesiä vietetty siellä täällä itse kukin, mutta nyt on tullut aika teiden erota pidemmäksi aikaa. Haikeaa.. jos ei paremmin tietäisi, voisi jopa kuvitella että ilmassa on jotain sellaista jota aikuistumiseksi kutsutaan. :)

Loppuvapun ohjelmassa aattoillan synttärijuhlat ja maanantaipäivän perinteinen vappulounas (kello neljän sellainen) perheen kanssa. Simaa, nakkia ja peruna- salaattia! Vielä jos vähän serpentiiniä jostain sais. Ja munkkia ummm.