Sen siitä saa, kun on tällainen törppö tositeeveenainen, että katsoo joka saakelin jakson joka saakelin sarjasta vaikka videolta jos muuten ei näe. Oli sitten sen sortin painajainen viime yönä, kun löysin itseni osallistujana tästä uusimmasta, viime sunnuntaina Nelosella alkaneesta Bachelor-kaudesta. Pelottavan laajalla ulottuvuudella hymyilevä unelmien (not!) poikamies Charlie kävi meitsiin ihan kuumana, oltiin treffeillä sen kotona ja sain ruusun eli pääsin jatkoon (ihkuu). Herra Charlieta vaan ei tuntunut haittaavan laisinkaan, että olin varattu - ja miten hitossa mä sinne olin siis edes joutunut? Miten heppu oli ikinä voinut mut laskea sinne kamaluuteen? Kiitti vaan, näin hyvää huolta sitä pidetään tyttöystävästä. :D Koska ihan vapaaehtoisestihan mä en sinne ollut itse voinut karata. Enhän? :O

66933.jpg

Loppupääsiäinen meni suunnitelmien mukaan rennosti ja mukavasti. Sunnuntain synttärikahvitusten leipomukset onnistui huolimatta h-hetkellä iskeneestä epäuskon tilasta, ja hillitön herkuttelu jatkui maanantaihin asti mummilassa. Heti sunnuntai-iltana paikalle ryntäsi kahvittelemaan koko Salossa asuva suku, eli kahden enon perheet. Oli siinä melskettä ja mekkalaa taas - pappa kysyikin jälkeenpäin, miltä sellainen hässäkkä tuntuu, kun olen niin tottunut hiljaisuuteen ja yksinoloon. Vaan siksipä juuri se onkin superkivaa, kun harvoin pääsee noin isolla (ja noin rakkaalla) porukalla viettämään mukavaa iltaa.

Kuorso-äitin kanssa nukkuessa tuli kyllä korvatulpat tarpeeseen. Ja kiitos tulppien, sain nukuttua pitkästä aikaa kunnolla pitkään! En muista koska viimeksi olisin nukkunut puoli kahteentoista asti. Teki gutaa, suosittelen (itsellenikin).

Isikin palasi Sisilian-reissultaan, tuliaisiksi sain toivomani levyt: Lucio Battistin triplakokoelma (kahden levysetin toinen osa, se eka täytyy vielä päästä Italiasta hakemaan) ja Negramaron muutaman vuoden takainen debyytti. Grazie!

Olo on omituisen nuhaisa. Nokka vuotaa ja aivasteluttaa. Armoa! Ei nyt kipeäksi! Niistäminen tosin antaa tässä kohtaa hyvän tekosyyn olla menemättä illan balettitunnille. Kroppa on pitkästä työpäivästä puhki, eikä tee mitenkään päin mieli lähteä nyt yhtään mihinkään, mutta itseinhon määrä on melkoinen jos jään vain kotiin tekemään italian viimeisen käännöskurssin lopputyötä, ottamaan iisisti ja syömään mummin rahkapiirakkaa. Antakaa mulle joku kytkin tai nappula, mistä tän suorittamisen saisi napsautettua pois päältä.

Vieläkin ilostuttaa eilisillan yllärisekoaminen. Nukkumaan mennessä sängyssä lueskellessa nimittäin tipahti kirjaston kirjan välistä mahan päälle ruohonkorsi. Ruohonkorsi! Kuin en jo muutenkin sitä kesää tarpeeksi odottaisi! Iiiii!