Tänään heräsin sellaiseen jännään tunteeseen, että arvelin itkeneeni yöllä. Silmät oli juuri sillä tavalla turvoksissa kuin hyvän parkusession jälkeen, ja olo unesta edelleen aika raskas. Joo taas kerran niitä ihmissuhdepainajaisia - niitä näköjään pukkaa aina vaan, vaikka miten olisin onnellinen. Tai ehkä juuri siksi. Ja on aina niin vaikea tajuta ettei niitä asioita ole oikeasti tapahtunut, että se oli vain unta. Silti siihen unisurullisuuteensa ja niihin tilanteisiin jää kiinni vielä moneksi tunniksi herättyäänkin ja löytää itsensä lohduttomana miettimästä, miten ihmeessä sitä nyt saa jatkettua elämäänsä eteenpäin.
Mutta onneks, onneks elo ja tunne-elo on oikeesti hyvin ja tollaset tyhnät unet on ihan pyppyp!
Kuuden päivän työputki alkoi tänään pitkällä päivällä, huomenna ohjelmassa heti aamusta koulutusta ja osastopalaveria. Parasta noissa aamupalavereissa on tietenkin se, että saadaan hakea hotellin ravintolasta tarjottimellinen aamiaista mukaan. Otan ainaski sämpylää ja myslii ja kaakaoo ja mehuu ja ja!
Jaska jäi tältä illalta väliin (tais olla muuten Lacuna Coilia se eilinen biisi) ihan siitä syystä, että oikeassa polvessa on tymäkkä nyrkinkokoinen mustelma, eikä se niinollen oikein olisi kestänyt samaa kieputusta heti tänään uudestaan. Myös vatsalihakset on eilisen jäljiltä tulessa, joten paree antaa niidenkin levätä - oho, kerrankin osasin ajatella näin terveellisesti! Lattialla kieriskelyn sijaan olin Marikan cityjam-tunnilla, olisin toivonut tiukempaa treeniä mutta sellasta Pussycat Dollsin tylsiin tahteihin sopivaa letkeetä nytkyttelyä ja ketkutteluahan se oli. Ja sakiira sakiiraa hips dount lai!
Töiden ja hanurinheilutuksen väliin mahtui ElokuvaElämys kahdella isolla eellä. Brokeback Mountain oli aikalailla juuri niin hieno kuin odotinkin. Haluan tosin nähdä elokuvan uudestaan, melko piankin, mielellään yksin hiljaa pimeässä - vaikka supersuupaltti kamuni tsemppasikin kovasti, kuului viereisestä penkistä kuitenkin sen verran tiuhaan erinäisiä kiljahduksia ja huokauksia, että tunnelmointi hiukan häiriintyi. :D Ja tietysti: lopussa itkettiin. Ihan heti ei päästy penkistä ylös, kuunneltiin rauhassa vielä lopputekstien ihanat Willie Nelsonit ja Rufus Wainwrightit ennen tähän maailmaan astumista. Brokeback Mountainin lammas- paimenet jää kyllä mielen päälle varmasti moneksi ajaksi. Ja saa jäädäkin.
Niin ja senhän kai kaikki jo tiesikin, että Gyllenhaalin Jaska on komein jamppa täs maailmas heti ton mun hepun jälkeen. Käräytin itseni hymyilemästä typerän onnellisena heti kun Jaken naama ilmestyi kankaalle, vähästä sitä tulee lapselle hyvä mieli. :D
Mutta onneks, onneks elo ja tunne-elo on oikeesti hyvin ja tollaset tyhnät unet on ihan pyppyp!
Kuuden päivän työputki alkoi tänään pitkällä päivällä, huomenna ohjelmassa heti aamusta koulutusta ja osastopalaveria. Parasta noissa aamupalavereissa on tietenkin se, että saadaan hakea hotellin ravintolasta tarjottimellinen aamiaista mukaan. Otan ainaski sämpylää ja myslii ja kaakaoo ja mehuu ja ja!
Jaska jäi tältä illalta väliin (tais olla muuten Lacuna Coilia se eilinen biisi) ihan siitä syystä, että oikeassa polvessa on tymäkkä nyrkinkokoinen mustelma, eikä se niinollen oikein olisi kestänyt samaa kieputusta heti tänään uudestaan. Myös vatsalihakset on eilisen jäljiltä tulessa, joten paree antaa niidenkin levätä - oho, kerrankin osasin ajatella näin terveellisesti! Lattialla kieriskelyn sijaan olin Marikan cityjam-tunnilla, olisin toivonut tiukempaa treeniä mutta sellasta Pussycat Dollsin tylsiin tahteihin sopivaa letkeetä nytkyttelyä ja ketkutteluahan se oli. Ja sakiira sakiiraa hips dount lai!
Töiden ja hanurinheilutuksen väliin mahtui ElokuvaElämys kahdella isolla eellä. Brokeback Mountain oli aikalailla juuri niin hieno kuin odotinkin. Haluan tosin nähdä elokuvan uudestaan, melko piankin, mielellään yksin hiljaa pimeässä - vaikka supersuupaltti kamuni tsemppasikin kovasti, kuului viereisestä penkistä kuitenkin sen verran tiuhaan erinäisiä kiljahduksia ja huokauksia, että tunnelmointi hiukan häiriintyi. :D Ja tietysti: lopussa itkettiin. Ihan heti ei päästy penkistä ylös, kuunneltiin rauhassa vielä lopputekstien ihanat Willie Nelsonit ja Rufus Wainwrightit ennen tähän maailmaan astumista. Brokeback Mountainin lammas- paimenet jää kyllä mielen päälle varmasti moneksi ajaksi. Ja saa jäädäkin.
Niin ja senhän kai kaikki jo tiesikin, että Gyllenhaalin Jaska on komein jamppa täs maailmas heti ton mun hepun jälkeen. Käräytin itseni hymyilemästä typerän onnellisena heti kun Jaken naama ilmestyi kankaalle, vähästä sitä tulee lapselle hyvä mieli. :D