Päivän tyhmä 1:
Vuodatukseen hyökkäsi spämmikommenttibotti, joka ehti suoltaa armaaseen blogiini epämääräistä sisältöään vajaat 60 viestiä, ennen kuin ehdin kytkeä kommentointimahdollisuuden pois päältä. Nyt näyttää taas toimivan - hyvä tuo valintaikkuna! Sinä olet ihminen muistatko.
Päivän tyhmä 2:
Pacessa oli täyttä ja ihanan hikistä. Ideanahan on siis kiertää salia vastapäivään, vuorotellen aerobisia pisteitä ja lihaskuntolaitteita, nuolet lattiassa avittaa kulkua. Toisen kierroksen päätteeksi käytiin taas juomassa, ja tauon jälkeen kun palattiin laitteille niin eiköhän siihen mun seuraavalle pisteelle juuri paukannut joku täti. Sanoin ystävällisesti, että anteeksi mun oli tarkoitus jatkaa tästä. Täti nousi ja siirtyi seuraavaan laitteeseen ja sieltä vielä puhisi, että eikai se nyt niin tarkkaa voi olla. Ei tietenkään, jos on väljempää, mutta täydessä salissa ei vaan ole tilaa sooloiluun ja poukkoiluun. Sen takia ne nuolet siellä lattiassa on, että niitä seurataan ja pakka pysyy kasassa kun kaikki vaihtaa samalla hetkellä samaan suuntaan! Pirulauta - ja mä olin lopulta se, joka tunsi olleensa väärässä. :D
Päivän kiva 1:
Aurinko! Kesä! Vanilja-suklaa-pehmis! Toppi! Mekko! Lipottimet! Vaaleanpunaiset pilottiarskat! Hepun kanssa käytiin kaupungilla pyörimässä, ihmiset oli heränneet liikkeelle lämpöön. Ostin korallinpunaisen (hiiih!) rannekorun Henkan miesten- osastolta. Niin, miesten. Kuka mies käyttää sen värisiä helmirannelenksuja, jotka vielä on niin piukat että just ja just sopivasti istuivat mun kapoiseen ranteeseen. Ihmettelen.
Päivän kiva 2:
Kotoa on kaapeista herkut loppu. Ei karkei, ei sipsei, ei keksei. Näillä mennään nyt. Eilen illalla heppulassa loikoessa nimittäin iski sellainen tuskastuminen ettei hetkeen. Ei ollut millään asteikolla hyvä olla omassa kropassa, tuntui että vatsan ympärillä on raskas uimarengas (ok, naisten päivätkin toki turvottaa) ja halusin verhota valasmaisen olemukseni hepun isoihin vaatteisiin pois näkyvistä. Olen niin totuttanut itseni siihen palkinto- ja lohtuherkutteluun, että on aika vaikea ajatellakaan muunlaista suhdetta syömiseen - mutta kuka sitä herkkujen määrää muka vähentäisi, jos en mää ite? Ajattelin edes kokeilla. Jäätelölle en näin kesän kynnyksellä edes yritä sanoa ei, mutta muuten. Miltähän tuntuisi, jos esimerkiksi en ottaisikaan joka kerta töihin evääksi suklaapatukkaa? Ja jos ei joka päivä tarttiskaan ihmetellä, miksi tuli taas ahmaistua kiloittain shipsejä kun ois voinut syödä nälkäänsä vaikka Oikeaa Lämmintä Ruokaa. (Tosin edelleenkään en lähe siihen isin yllytykseen, että suklaan sijaan vois vaikka syödä näkkileipää. Haloo!)
Nyt telkkarista Sliding Doors, muistaakseni aika hyvä - ja ainakin siinon ihana Gwyneth Paltrow! Pirteää uuden viikon alkua, ihmiset! :)
Vuodatukseen hyökkäsi spämmikommenttibotti, joka ehti suoltaa armaaseen blogiini epämääräistä sisältöään vajaat 60 viestiä, ennen kuin ehdin kytkeä kommentointimahdollisuuden pois päältä. Nyt näyttää taas toimivan - hyvä tuo valintaikkuna! Sinä olet ihminen muistatko.
Päivän tyhmä 2:
Pacessa oli täyttä ja ihanan hikistä. Ideanahan on siis kiertää salia vastapäivään, vuorotellen aerobisia pisteitä ja lihaskuntolaitteita, nuolet lattiassa avittaa kulkua. Toisen kierroksen päätteeksi käytiin taas juomassa, ja tauon jälkeen kun palattiin laitteille niin eiköhän siihen mun seuraavalle pisteelle juuri paukannut joku täti. Sanoin ystävällisesti, että anteeksi mun oli tarkoitus jatkaa tästä. Täti nousi ja siirtyi seuraavaan laitteeseen ja sieltä vielä puhisi, että eikai se nyt niin tarkkaa voi olla. Ei tietenkään, jos on väljempää, mutta täydessä salissa ei vaan ole tilaa sooloiluun ja poukkoiluun. Sen takia ne nuolet siellä lattiassa on, että niitä seurataan ja pakka pysyy kasassa kun kaikki vaihtaa samalla hetkellä samaan suuntaan! Pirulauta - ja mä olin lopulta se, joka tunsi olleensa väärässä. :D
Päivän kiva 1:
Aurinko! Kesä! Vanilja-suklaa-pehmis! Toppi! Mekko! Lipottimet! Vaaleanpunaiset pilottiarskat! Hepun kanssa käytiin kaupungilla pyörimässä, ihmiset oli heränneet liikkeelle lämpöön. Ostin korallinpunaisen (hiiih!) rannekorun Henkan miesten- osastolta. Niin, miesten. Kuka mies käyttää sen värisiä helmirannelenksuja, jotka vielä on niin piukat että just ja just sopivasti istuivat mun kapoiseen ranteeseen. Ihmettelen.
Päivän kiva 2:
Kotoa on kaapeista herkut loppu. Ei karkei, ei sipsei, ei keksei. Näillä mennään nyt. Eilen illalla heppulassa loikoessa nimittäin iski sellainen tuskastuminen ettei hetkeen. Ei ollut millään asteikolla hyvä olla omassa kropassa, tuntui että vatsan ympärillä on raskas uimarengas (ok, naisten päivätkin toki turvottaa) ja halusin verhota valasmaisen olemukseni hepun isoihin vaatteisiin pois näkyvistä. Olen niin totuttanut itseni siihen palkinto- ja lohtuherkutteluun, että on aika vaikea ajatellakaan muunlaista suhdetta syömiseen - mutta kuka sitä herkkujen määrää muka vähentäisi, jos en mää ite? Ajattelin edes kokeilla. Jäätelölle en näin kesän kynnyksellä edes yritä sanoa ei, mutta muuten. Miltähän tuntuisi, jos esimerkiksi en ottaisikaan joka kerta töihin evääksi suklaapatukkaa? Ja jos ei joka päivä tarttiskaan ihmetellä, miksi tuli taas ahmaistua kiloittain shipsejä kun ois voinut syödä nälkäänsä vaikka Oikeaa Lämmintä Ruokaa. (Tosin edelleenkään en lähe siihen isin yllytykseen, että suklaan sijaan vois vaikka syödä näkkileipää. Haloo!)
Nyt telkkarista Sliding Doors, muistaakseni aika hyvä - ja ainakin siinon ihana Gwyneth Paltrow! Pirteää uuden viikon alkua, ihmiset! :)
