Villasukkien kesälomamerkinnän otsikko sai Duussin sekaisin (vaikka vielä ei edes ole varmuutta, että koko asialla on kirjoittajan mielessä ollut mitään yhteyttä siihen mihin omat ajatukseni heti suuntautuivat). Oh yeah! Ash! Käsittämättömän tykki levy 1977 tasan kymmenen vuoden takaa!
I don't know why these things ever end
I sometimes wish it was that summer again
I still see her in my sleep
and hear the sighing of the summer wind
still I don't regret one thing
Oh yeah she was taking me over
and oh yeah it was the start of the summer
Ihan tarkkaan en voi muistaa, mutta sen on täytynyt olla juurikin tuo kesä 1996, kun pikkuinen yläasteikäinen Duussi meni vähän sekaisin. Brittipoppi tuli rytinällä, tummansiniseen suojaväriin pukeutuva musiikkiluokkalainen veti farkkuja vähän roikottelemaan takataskuista alaspäin niin että taskunreunat meni rikki. Smash Hitsit ostettiin kaikki, luettiin bändeistä juttuja ja toivottiin että seuraavan numeron lyrics-liitteessä olis just jonkun parhaan biisin sanat. (Näyttää muuten olevan lehti vieläkin voimissaan, vaikkakin vain nettiversiona ja hyvin purkkapoppisempana kuin noihin aikoihin.)
Here comes the night, lead me on in your veins
warm inside, hearts beat fast, lights are low
I want you, let it go
Ja huh - nää jätkäthän oli alle kakskymppisiä, kun levy ilmestyi. Kyllähän ne näin jälkeenpäin toki siltä näyttääkin :D mutta voi miten siistinä ihanana aikuisena poikana tuotakin Tim Wheeleriä silloin piti.. ulkomusiikista ei kuitenkaan Ashin kohdalla ikinä ollut kyse. Muuten kuin siis ehkä siinä mielessä, että ulkonäkö oli silloin sopusoinnussa musiikin kanssa. Kuten noilla muillakin sen ajan britti- poppareilla - ne ei mitään päiväunelmien kohteita silti olleet, toisin kuin jotkut ihkut Take Thatit (poikabändidiggailu kulki luonnollisesti ihan käsi kädessä tämän rouheemman menon rinnalla, ei tarvi lokeroitua hei!).
She'll never know how she turned it 'round
she'll never know how she blows my mind
it was a long time coming to me
I'm gonna outshine every star
she's gonna bring me through
Sittemmin on Ash ollut lähinnä perusdiggailun kohde. 1977 räjäytti tajunnan, uudempia levyjä en ole omaksi asti ostanut vaikka hittisinkut onkin potkineet. Orpheus tanssitti kaksi kesää sitten (I need sunshine in the morning, I'm heading for the open road), Candy puolestaan on toiminut hyvän mielen ja lohdun tuojana matkan varrella (don't you know it's alright to be alone, you can make it on your own). Silti mulle ainoa oikea Ash on tuo alkuperäinen teinikolmikko, joka vaan sattui tekemään ihan helvetin kovan levyn silloin kymmenen vuotta sitten. Liekö miten paljon nostalgia-arvolla tekoa sen kanssa, miten hyvin levy edelleen toimii - mutta toimii, ja that's what counts.
Olen liekeissä. Onnen räjähdys!
Here comes the night, lead me on in your veins
warm inside, hearts beat fast, lights are low
I want you, let it go
Ja huh - nää jätkäthän oli alle kakskymppisiä, kun levy ilmestyi. Kyllähän ne näin jälkeenpäin toki siltä näyttääkin :D mutta voi miten siistinä ihanana aikuisena poikana tuotakin Tim Wheeleriä silloin piti.. ulkomusiikista ei kuitenkaan Ashin kohdalla ikinä ollut kyse. Muuten kuin siis ehkä siinä mielessä, että ulkonäkö oli silloin sopusoinnussa musiikin kanssa. Kuten noilla muillakin sen ajan britti- poppareilla - ne ei mitään päiväunelmien kohteita silti olleet, toisin kuin jotkut ihkut Take Thatit (poikabändidiggailu kulki luonnollisesti ihan käsi kädessä tämän rouheemman menon rinnalla, ei tarvi lokeroitua hei!).
She'll never know how she turned it 'round
she'll never know how she blows my mind
it was a long time coming to me
I'm gonna outshine every star
she's gonna bring me through
Sittemmin on Ash ollut lähinnä perusdiggailun kohde. 1977 räjäytti tajunnan, uudempia levyjä en ole omaksi asti ostanut vaikka hittisinkut onkin potkineet. Orpheus tanssitti kaksi kesää sitten (I need sunshine in the morning, I'm heading for the open road), Candy puolestaan on toiminut hyvän mielen ja lohdun tuojana matkan varrella (don't you know it's alright to be alone, you can make it on your own). Silti mulle ainoa oikea Ash on tuo alkuperäinen teinikolmikko, joka vaan sattui tekemään ihan helvetin kovan levyn silloin kymmenen vuotta sitten. Liekö miten paljon nostalgia-arvolla tekoa sen kanssa, miten hyvin levy edelleen toimii - mutta toimii, ja that's what counts.
Olen liekeissä. Onnen räjähdys!
How can you lose when it's waiting for you
you should come on when it's there for the taking
it's waiting for you
you should come on when it's there for the taking
it's waiting for you
