Se on kaveri nimittäin se endorfiini. Tiedättehän - liikunnan riemu, hikoilun hurmos ja polttelevan lihaksen ekstaattinen tuntu. Niitä lähdin tuolta iltapäivän jumpasta hakemaan ja sopivasti sainkin - Erika on luotto-ohjaaja, aina irvistyttävän tehokas tunti ja samalla kuitenkin leppoisa tunnelma!

Koko päivän kyllä ehdin arpoa, menenkö vai enkö. Kun on tuo kurkkumöhkäle ja se toissapäivän lyyhistyskohtauskin vielä taustalla. Vaan kuinkas sitten kävikään - just sopivaiseen ajankohtaan ennen tunnin alkua iski sellainen viduduskohtaus, ettei oikein ollut vaihtoehtona olla lähtemättä. Pakottava tarve päästä purkamaan vidudusenergiaa ja katsomaan itseään tiukkana huhkien jumppasalin peilistä. Ja kaupan päälle tuli tää käsittämätön kiinteys! Niin pinkeetä, niin pinkeetä! :D

Aiettä mistäkö se vidudus tällä kertaa tuli? Kunpa voisinkin purkaa sen ääneen tänne. Mutta sitä perinteistä reittiä taas mentiin: tietty asia sai vidduuntumaan, seuraavaksi viduddi se että vidduunnuin siitä tietystä asiasta, ja lopulta viduddi kokonaisvaltaisemmalla näkemyksellä se, että miksi vidussa sen tietyn saman asian edes täytyy aina saada vidduuntumaan. Sellanen nätti viduduskierre siis, piirtäisin kaavion jos osaisin. Heppu onneksi auttoi heti akuutilla hetkellä parilla virtuaalipusulla - vaikken sillekään uskaltanut alkaa tuota vidudukseni lähdettä purkaa. Silti. Pusst.

Vielä kun takaraivossa hakkaa ne kaksi painajaista, jotka viime öinä olen nähnyt siitä assistentti-asiasta.. eilen sain kanslistilta meilin, jossa se pyysi jo etukäteen vähän tietoja että saa hommat rullaamaan samantien jos tulen valituksi. Selvisi samalla, että se asiasta päättävä tiedekuntaneuvoston kokous on maanantaina, ja asia selviää lopullisesti kahden viikon päästä, kun dekaani sanoo viimeisen sanan. Sitä odotellessa ehdin nähdä vielä liian monta sellaista unta, että joku yltiölahjakas vie sen duunin suoraan mun nenän edestä ja mä jään loppuiäkseni siivoamaan hotellihuoneita.. toissayön unessa paikan anasti joku syntyjään ranskalainen neiti, joka ei ollut päivääkään lukenut italiaa mutta päässyt parhain pistein sisään opiskelijaksi italian laitokselle (miten koko italia tähän edes liittyy, tiedä en). Viime yönä taas assistentiksi valittiin joku ysiluokkalainen tyttö, joka oli kirjoittanut siihen hakemukseensa niin vakuuttavaa analyysia EU:n nykytilasta, että koko raati oli ollut sulaa vahaa. Eikä EU:llakaan ole mitään tekemistä sen duunin kanssa.

Ensi yöksi tilaan sellaisen unen, jossa se paikka on mun kera poksahtelevan samppakaljan, eläköön-huutojen, katosta laskeutuvien vaaleanpunaisten ilma- pallojen ja villisti heiteltävän konfettisilppusateen. Että sais sen aivojen stressi- jaoston käännettyä hyvillä mielin tältä osin vielä kahdeksi viikoksi off-asentoon. :)

Joenrannassa näytti olevan käynnissä Akateeminen Aurajokilaivuritutkinto. Siellä hytisi haalarikansa juomakisassaan - tuo on ehkä se ainoa opiskelijariento, jonka väliin jättäminen kaikkina näinä vuosina yhtään harmittaa. Olis voinut olla ihan hauskakin kokemus, kisakapulana sentään lempijuomani alkoholi. Otetaan tästä osallistumattomuudesta nyt irti edes jotkut säästäväisyys- ja tervehenkisyys- pisteet - minähän en rahojani moiseen juomahurveloon tuhlaa, vaan käyn sillä välin jumpassa! :D