Siivoojatar täällä hei! Ensin huhkin päivän töissä, jonka jälkeen kävin ostamassa mattopiiskan (sellainen hieno perinteinen malli) ja tulin kotiin huhkimaan vähän lisää. Kunnon kevätsiivous tulikin tehtyä aina kylpyammeen taikasienihinkkausta myöten, samalla viimeiset talviromppeet löysivät tiensä eteisestä komeroon ja loputkin kesätennarit ja lipottimet puolestaan komerosta osaksi eteisen kenkä- kavalkadia. Puhtu jee! Ja tyttökin on puhtu jee! Ja keväänkeltaiset puhtut lakanat jee!

Harmi vaan että kaikkea ei voi saada. Piti priorisoida: siivous ja kirjoitushommat meni balettitunnin edelle. Sitäpaitsi en tiedä miten olisi tunti onnistunutkaan, kun vasemman tassun isovarpaassa on vamma. Vaivaisenluuko se on se juttu joka siinä voi sattua? Oli mikä oli, särkee niin jumalattomasti. Klenkkasin tänään töissä ekat kolme tuntia ennen kuin jalka ehti turtua liikkeeseen.

Vastoin kaikkia odotuksia, viime yönä ei liskot tulleetkaan kylään. Juhlis! Sen sijaan heräsin aamuyöstä siihen kun sydäntä särki. Tai tissiä. No siitä kohtaa kuitenkin. Ei kivaa, pelästyin. Kai se joku juopolalin tissipistos oli.

Hei musta tulee isona hyvä mummo, olen jo nyt niin hyvä valittamaan vaivojani! :)

Ilmassa tänään vapunjälkeistä hiljaisuutta, henkistäkin sellaista. Elämän äärellä mietiskelyä kaiken riennon jälkeen. Sitä toivoo niin kovin, että elämä menisi niin kuin tässä haaveilee.. mutta niiden haaveiden eteen täytyisi jaksaa tehdä vähän töitäkin. Eikä kaikki ole kuitenkaan vain itsestä kiinni, ei voi yksin päättää.