Hei vaan, Duussia vähän väsyttää. Liekö kevät vai PMMP vai huomenna palautettavasta työhakemuksesta juontuva stressinpoikue, mutta koko ajan silmät luppaa ja suu aukeaa haukotukseen ja kroppa tuuttaa varattua. Annos aurinkoenergiaa, tänks pliis! Tai edes halailuenergiaa. Tämä viikko on ihan epäkelpo kun ei näytä olevan hepun kanssa juurikaan yhteistä aikaa. Typerää, sanon minä! Ja minun sanani on laki! Lukko kaivoon ja Jésus kannen päälle istumaan!

Hali-ikävä + PMS + RTL = harmitus, ärsytys, purnaus, ken tästä käy saa kaiken toivon heittää. Vois ehkä olla joltain osin siistimpikin fiilis. :D

Huomenna siis kiikutan sen paljonpuhutun työhakemukseni yliopistolle. Tänään käytiin äitin kanssa teatterin jälkeen eks-duunissa rennosti kalian ja teen äärellä ihmettelemässä ei-niin-rennon ansioluettelolomakkeen täyttämispolitiikkaa - hauskaa, sieltähän aikanaan sain ihan superhyvän työtodistuksen. Hakemuksen liitteet suurinpiirtein kasassa ja ajatukset selvillä. Vaikka sitten kyllä viduttaa jos työn saanti jää kiinni jostain muodollisluonteisesta pointista noissa papereissa. Yliopistobyrokratia kun ei ole toistaiseksi erikoisalaa.

Koipi vihoittelee siihen malliin, että meinas pumpissa jäädä askelkyykyt tänään tekemättä. Omituisilla kivunvälttelyyn tähdänneillä asentomuokkauksillani sain aika käsittämättömän tuntuman pohkeen sivuun, onpahan sieltäkin nyt lihakset reenattu perhana. Ja koko kropan laajuudelta pari muutakin lihasta kyl (au).

Seuraavaksi ohjelmassa pään tyynyyn vienti ja tukin lailla nukunta aamuun asti. Hakemuksen lopulliset sanamuodot muhikoot päässä yön yli. Bonne nuit! :)