Eilinen konsertti oli kaivattu elämys - liian pitkään aikaan ei taas ole tullut käytyä klassisissa konserteissa. Hauska oli penkissä hihittää niille omille Schöpfung- muistoille, lukioajoista tuntuu olevan niin ikuisuus.. en vaan tiedä, mitä tuosta Luomisesta (tai Haydnista nyt ylipäätään) saa irti ihan tavallinen kuuntelija, onhan se niin ennalta-arvattavan yllätyksetöntä kamaa että täytynee melkein olla jokin henkilökohtainen side että pääsee kunnolla tunnelmaan. Ja mutta minähän eilen tunnelmoin! Tuota kun pääsis vielä jossain joskus laulamaan - Mozartin Requiem on tietysti se toinen ulkoa menevä ikisuosikki (täältä kuuntelemaan!).

Konsertoinnin jälkeen siirryttiin Edisoniin jatkamaan iltaa. Kamun hoksauksesta kietaistiin puoliksi S-etukortilla puoli-ilmainen pullollinen namia skumppanjaa - reilut 6€ per nenä! Kyllä tekikin hyvää maistella poksujuomaa ja jutella tyttöisiä. Naapuripöydän tutut olivat valinneet konsertin sijaan Da Vincin, täytynee se sittenkin käydä katsomassa ihan teatterissa, kun Paul Bettany kuulemma puhuu siinä italiaa. Mamma mia, jalat alta!

I can't feel my heart
untouch me away
I'm running in my thoughts
there ain't much in me
with the wreath you laid
in the stream, you were gone
the last breath I take
I'll sing with this song

Aamulla silmiä availlessa alkoi soida päässä tuo Bleakin ihana M (mikä suru ja mitkä sellot ja with every minute I loved you ja oivoi I believed in love that could not believe in me). Herkistyksissäni siinä tirautin pari huomaamatonta tippaakin silmäkulmasta - onneksi en ehtinyt murhehtia kauaa, kun heppu jo pian heräili, veti mut saman peiton alle ja sai päässä soimaan ihan muut biisit.. :)

Just a little lovin'
early in the mornin'
beats a cup of coffee
for starting off the day

Just a little lovin'
when the world is yawnin'
makes you wake up feeling
good things are coming your way

Päivän hauska: heppu halusi mun katsovan uusimmasta Nyt-liitteestä juttua, jossa poliisit kertovat omista poliisikirjasuosikeistaan ja siitä, millaisille virheille tulee naurettua. Näyttämisen arvoista siinä hepun mielestä oli siis se, kun setä yksityisetsivä mainitsi Maria Kallio -romaaneista(?) jotenkin siihen suuntaan, että "muuten ihan jees mutta tuota naisen toimintaa on niin vaikea ymmärtää - jos on paha olla niin syödäänpä vähän suklaata". Osui ja upposi! :D Tämä samainen yksityisetsivä siinä haastattelussaan totesi, että suurin osa hänen hoitamistaan jutuista on uskottomuusepäilyjä. Luin lauseen hepulle ihmeissäni ääneen: "Siis että ihmiset laittaa ihan yksityisetsivän perään kun epäilee uskottomuutta. Njaa, eipähän ole tuo tullut mieleen!" :D Heppu repeämään ja minä perässä. Tarkoitin tietysti vain sitä, että jokseenkin omituista laittaa vakooja seuraamaan - eikö olis helpompaa (ja halvempaakin!) kysyä suoraan siltä kumppanilta että wassup?

Totuuden paikka illalla - Euroviisufinaali! Jääkaapissa odottelemassa pari siideriä, sipsejäkin sorruin juhlan kunniaksi ostamaan. Vielä tosin ei ole varma, suostuuko viisuille allerginen heppu ottamaan mut sohvalleen pitämään omaa yhden naisen kisastudiota vai joudunko hihkumaan yksin kotona. Viisuja odotellessa kelpaa jännätä tuota lätkämatsin kolmatta erää! Ja futiksen MM-kisoihinkin on enää 20 päivää! Kesäkuu tule jo!