Kuinka paljon voikaan nainen armastaa PMS-päiviään? Ja sitä valaskalaa, joka aina kerran kuussa on syntymässä palluraisesta turbovatsasta. Ja sitä, miten kuppikoko kokee yhdessä yössä kivuliaan kasvupyrähdyksen koosta P niinkuin pikkuruinen kokoon P niinkuin pornotähti. Oohh miehet, ette vaan tiedä mistä jäätte paitsi! (Ellette sitten osu peeämmässäisen ämmän tielle. Silloin tiedätte. Grrau! Itkis nyyhpotkis!)

Viransijaisuus-hakemus virallisine liitteineen on nyt perillä yliopistolla (vieläpä hienoissa kansissa), sain annettua sen ihan käteen oikealle ihmiselle joten ei tarvi kantaa huolta ainakaan matkalle eksymisestä. Nyt ajattelin unohtaa koko asian muutamaksi viikoksi, kunnes päätös tulee, ja keskityn tällä välin muihin kuvioihin. Painamme stressinappulan tämän asian osalta jämäkästi off-asentoon. Muiden asioiden osalta ei offaus valitettavasti täysin onnistu, on tyytyminen keskiverto- tasoiseen stressaukseen.

Päivä on ollut aurinkoinen (jätin samettitakkijakun kotiin ja painelin hupparissa kevätjee!) ja nopea. Nopea johtuen siitä, että kello näytti herätessä 10:20! Normaalistihan se soi kolmea tuntia aikaisemmin, mutta eilen illalla ymmärsin väsymykseni määrän ylittävän sallitut rajat ja päätin antaa itselleni luvan nukkua rauhassa kahdeksaan. Vaan eipä se uni ottanutkaan loppuakseen, joten annoin mennä ja posotin eteenpäin (ja näin unta, että olin Tomi Metsäkedon kanssa jumppatunnilla). Nyt on kello yhtäkkiä kuusi! Minne katosi päivä!

Ostin Siwasta puoltoista litraa simaa. Hauskaa vappua! Trööt!