Onpahan kuulkaa juhlittu! Ei harmita pätkääkään, että jo opintojen alkuvaiheessa valitsin (parhaiden yo-kamujeni tavoin) olla liittymättä siihen haalaripukujengiin - vaput ja muut riennot on menty ihan omissa meiningeissä ja erittäin iloisesti. Jotenkin vaan kai heti huomattiin, että meillä oli kivempaa ihan keskenämme ilman sitä yliopiston ainejärjestön muodossa langettamaa varjoa juhlinnan ylle. Hyvin valittu! Taas nääs oli niin mukava viikonloppu ihan omissa vaatteissa. :)

Lauantain tyttöjenilta oli siis varsinainen menestys. Aliaksen tiimellyksessä tosin olin lähellä loukkaantua niin että hymyä jouduttiin hetken aikaa hakemaan - pelin säännöt kun alkoivat muuttua siihen suuntaan, että piste menee kaikkein kova- äänisimmälle kiljujalle. Ja mä en ole kovaääninen kiljuja (heppu, ei vastaväitteitä). Niin että vaikka sanoin oikean vastauksen ennen muita, pisteet meni aina sille joka peittosi mun äänen alleen. Fair enough. Fiilis kuitenkin palasi sukkelasti, kun luukutettiin Musea ja aerobicattiin vähän kiinteytyssarjaa. :D

Remontista kuoriutunut Börs Night Club ("mä oon töissä täällä") irkkupubeineen piti heti käydä tarkistamassa. Ihana savuttomuus! Henki kulki niin vaivattomasti ja eteensä näki ilman paksun savuverhon läpi puskemista! Tanssattiin minkä kerettiin (sakiira sakiiraa mun hipsit ei narraa), ravisteltiin liiempiä miehiä pois lahkeista roikkumasta ja saatiin vihdoin selville blokkarista baarimikoksi ylenneen Ryan Philippen oikea nimi. Onnistunut ilta kertakaikkiaan, hyvä mieli, tytöt roks!

Eilisten synttärikemujen alkuvaiheet meni omalta osalta valitettavasti lähinnä rapulan paranteluun, mutta jo vain olo koheni kun olin saanut hetken rauhassa juoda simaa ja puuskuttaa sohvannurkassa. Leikittiin seuraleikkejä (odotusten mukaisesti tunnistin sokkotestissä vain eri siiderit, colajuomista ja bisseistä ei mitään havaintoa) ja tehtiin ilmapallomäyräkoiria - siis sellasia mitä taikurit aina vääntää. Meitsikin osas! Tein hienon vaaleanpunaisen. Ylpeä.

Illan ilot lopahti ikävä kyllä siihen kohtaan, kun ajauduttiin sosiaalisuuden nimissä Gilluun. Ei kuulu sentyyppiset paikat omiin suosikkeihin, mutta niinä muutamana kertana kun sinne olen eksynyt, olen viihtynyt ihan kohtalaisesti. Tällä kertaa kuitenkin vain ahdisti. Tahmainen täynnä lasinsiruja oleva lattia, järjetön vappu- tungos ja vessassa tönivät mimmit, kamala lujalla soiva musiikki ja ihmisten metelöinti, silmissä kirvelevä tupakansavu, pynttäytyminen ja näyttäytyminen, kerran kuussa kampaajalla käyvät freesit turkulaisliitäjättäret joille tietysti vain olen avoimesti kateellinen, terv. nimim. Oikean kampaajan käsittelyssä viimeksi kolme vuotta sitten. Olo oli vain väsynyt ja ulkopuolinen - kunnes juuri ennen kotiinlähtöä heppukulta teki täydellisen yllätyspeliliikkeen ja kuljetti mut kaksin tanssilattialle vähän twistaamaan. Relight my fire, your love is my only desire! Ehkä onnellisin hetki koko vappuna! :)

Tänään oli ohjelmassa perinteinen iltapäivän vappulounas perheen kanssa. Trattoria Romana tarkoittaa joka kerta väistämätöntä ähkyä - vaikka tilattiinkin alkupaloiksi vain yksinkertaiset annokset ilmakuivattua kinkkua ja melonia, paikan isäntä kärräsi tapansa mukaan pöytään valtavan satsin marinoituja kasviksia sun muuta herkkua, vanhoja tuttuja ja kaiketi kantiksiksikin luokiteltavia kun ollaan. Pääruoaksi valitsin seinien ruokalistoilta (vain tylsiö tilaa tuolla siitä printatusta menyystä!) vuohenjuustogratinoitua kanaa pastan ja kasvisten kera, jälkkäriksi kaakaota. Kolmen tunnin aterioinnin ja punkunjuonnin jälkeen siirryttiin isilään laulamaan työväenlauluja - kuten aina niin viksu Paavo Arhinmäkikin itseään kuvaili: sydämeni on vasemmalla ja vereni punaista. :)