Hii, kesän ensimmäinen Ruissalo-päivä takana! Kotiovelta pyörällä puolisen tuntia ruisrokkaajillekin tuttuun Kansanpuistoon, kahvilasta uutuusjäätelö, vakiopaikalle nurtsille loikomaan ja Bleak täräyttelemään sointuja kuulokkeisiin. Albinkin oli mukana, kyllä vaan kirjoittelut sujuu ihan eri boogiella tuollaisessa ympäristössä! Niin himokas auringonpalvoja en kuitenkaan ole, että tuntikaupalla jaksaisin helteessä kelliä - eikä vaalea hipiänikään siitä erityisemmin tykkää. Lotrasin kyllä ennen lähtöä antaumuksella uuden aurinkorasvani kanssa (pirun kallista kamaa!) ja jälkeenpäin pintaan vielä saman sarjan aftersunia. Haussa kevyt päivetys. :)

Vaan on se Ruissalo niin ihana. Matka fillarilla juuri sopiva - molempiin suuntiin tietysti reisiparkojen iloksi myös muutama kipakka ylämäki (auu). Rokkien aikaan loputtoman pitkältä ja tappavan tylsältä tuntuva, busseilta puistoalueelle johtava viimeinen hiekkatiesuorakin sujahtaa tsyygelin selässä yhdessä hujauksessa. Siinä polkiessa alkoi päässä soida spontaanina hyvän olon merkkinä takavuosien lempitanssihitti Groovejet - If this ain’t love, why does it feel so good? Pilvetön taivas, vihreät niityt, auringossa kimmeltävä meri, haisevat lampaat puun alla. :) Mereltä puhaltava tuulenvire toi loikomiseen sopivaa viileyttä ja vei helteeltä ahdistavimman terän. Ja tiedättehän sen ihanimman näyn, kun siinä selällään maatessa nostaa käden varjoksi auringon eteen ja katsoo ylös - kesänsininen kirkas taivas ja päälle kaartuvat vihreälehtiset oksat. Kesä. :)

Loppupäivän ohjelmassa tanssitunti, suklaakeksien leivontaa ja Italian eka peli! Forza Azzurri!!