Jos ei muuten niin pliis vaikka sitten edes näiden jalkapallokisojen innoittamana!

Äskeisellä jumppareissulla nimittäin lämpeni sappi kiehumispisteeseen asti jopa kahteen otteeseen. Syynä ihan vain ihmisparkojen ajattelemattomuus - liekö helle pehmittänyt aivot. Saatanan ärsyttävää joka tapauksessa. Kun sillä pelisilmällä ei tarvitsisi kuin vilkaista, että tilanne olisi hoidettu jo tuhannesti paremmin. Mutkun ei.

Ensimmäiset lämmöt otin (itse asiassa sekä meno- että paluumatkalla, miten ihanaa) tuossa pitkässä Neitsytpolun mäessä. Siinä vieressä käy tällaisella kelillä täysi kuhina kaupungin suosituimmassa maauimalassa, porukkaa pyörii rinteessä kuin pipoa, autojakin parkkeerattu puoleen mäkeen saakka jalkakäytäviä myöten. Koita siinä sitten päästä fillarillasi ylös tai alas, kun ihmiset (eikä pelkästään ne välinpitämättömimmät rasittavaa älämölöä pitävät teinit, jotka kovin mielelläni passittaisin joka iikan välittömästi kesälomaltaan takaisin koulun penkille pois kaunista kaupunkikuvaa häiritsemästä perkele sentään!) hontoilee vähäjärkisen lailla sinne tänne. Pyörätiellä kävelykin on tietty ihan kätevä tapa edetä - kunnes yksi kappale pirun ärsyyntynyttä Duussia porhaltaa Tunturinsa selässä perään huutaen klingkling (joo mulla ei valitettavasti oo soittokelloa). Ihan mahtavia ne kauhistuneet ilmeet, kun tajuavat olleensa väärässä paikassa. Muahahaaaaa!

Ne toiset lämmöt sain heti ennen pumpin alkua. Salissa oli edellisen tunnin jäljiltä valmiina melko lailla paikkoja steppilautoineen ja pehmustemattoineen, itse olin valinnut passelin paikan vakiosuunnaltani vasemmasta etureunasta, tällä kertaa toisen rivin tienoilta - arvelin, ettei tunti tule täyteen (kuten ei tullutkaan). Jäin ihan ihmettelemään, että eikö tosiaan ihmisen päässä liiku mitään, kun yksi tyttö haki itselleen salin takaseinältä laudan ja muut kamppeet (vaikka vieressä siis olisi ollut monta vapaata valmista paikkaa) ja parkkeerasi itsensä suoraan mun eteen. Ei kevyesti viistoon niin että mäkin näkisin itseni peilistä sieltä takaa, vaan tylysti ihan suoraan eteen. Anteeksi, mutta mihin unohtui aivotoiminta? Minä siinä sitten itseäni siirtelemään ja etsimään näköyhteyttä sinne etupeiliin. Itse jos pumppaan eturivissä, ihan joka ikisen vidun kerran aivan itsestäänselvästi asettaudun sillä viisiin, että mun takana olevat näkee itsensä peilistä myös. Se ei paljoa vaadi - ei juuri muuta kuin pikkuhiukkasen tilannetajua ja kanssajumppaajien huomioon ottamista - mutta helpottaa heti monen ihmisen treeniä.

Grrrr! Murrrr! Ärrrr!

Jaa mutta lähdenkin tästä relaamaan jalkahoitoon. :)