Viikonlopun sisällysluettelo:
  • vanhojen ystävien kivaa iloista leppoisaa kuulumistenvaihtoisaa pitkästä aikaa tapaamista, perjantaina lounastuksen ja sunnuntaina joenranta- jäätelöinnin ynnä auringonpaahtoisen jokilaivalimukoinnin merkeissä
  • kesäteatterin ensi-iltailua isin ja äidin kanssa, lavalla mm. yksi lempikrisse ja yksi idolshönkijä
  • nauruntäyteinen kiireetön perjantai-ilta tyttöjen kesken kuohuviinipullojen parissa, materiaalisena saldona seuralaiselle yksi kappale iskuyritystä ja puhelinnumeroa, itselle hepun kamun lahjoittama Italia-fudisranneke <3
  • immateriaalisena saldona samasta illasta nukkuminen parisuhdepainajaisia nähden pitkälle päivään ja kaupan päälle kanuunahkoinen fiini fiilinki
  • kömpelö mutta hauska footbag-sessio hameessa ja lipottimissa (ei oo juuri tullu jauhettua sitten lukioaikojen, hyvä kun säkkiin osuin)
  • aurinkoinen autoreissu appivanhempikokelaiden kanssa miesten askartelu- taivaaseen (budjettiystävällinen löytö puutarhaosastolta: mänty à 2200€) ja jäätelölle
  • kiitollisuudenvelkaan jättävä lupa katsoa jalkapalloa heppulassa kunnon televisiosta - television omistajan linnoittautuessa mielenosoituksellisesti parvekkeelle pelin ajaksi :D
  • onnistunutta ruoka-aineroiskuttelua - kesäteatterissa edessä istuvan sedän takinselustan pillimehutus (eise huomannu!), jäätelökahvilassa oman topin kuorruttaminen tuutinpohjan suklaalla
Kuulostaakin kaikelta kivalta nyt näin ylös kirjattuna. Mutta entäpä, jos koko ajan mielen tukkii pieni mutta ikävän tehtävänsä toteuttamiseen juuri sopivan kokoinen musta pilvi? Sellainen, joka ilmestyy painajaisunen synnyttämän tuulenpuuskan myötä eikä lähde pois vaikka kaikki oliskin oikeasti hyvin. Ja sitten vain kylmä puristaa koko ajan rinnasta ja itkettää eikä kuitenkaan osaa kertoa toiselle että miksi. Ja se pilvi saa mielen unohtamaan ne äskeiset pienet kivat sanat ja eleet ja takertumaan vain niihin pienempiin hankaliin sanoihin ja eleisiin ja vielä paisuttamaan ne isommiksi ja kietoutumaan ja kuristamaan ja loukkaamaan. Ja kun sitä haluaisi vain puhaltaa sen pilven pois tukkimasta mieltä muttei osaa yksin eikä voi pyytää toistakaan auttamaan, koska ei toinen sitä ole sinne laittanutkaan vaan se uni, joka sai yhtäkkiä pelkäämään että kaikki päättyy joskus. Ja vaikka miten tietää, että muutkin täysjärkiset (joo kuvittelen kuuluvani itsekin tuohon täysjärkisten ryhmään) näkee noita samanlaisia unia ja säikkyy niistä samalla tavalla niin pahaltahan se tuntuu silti. Ja mistä helvetistä tossa kohtaa puskee mieleen sen mustan pilven seuraksi vielä toinenkin ruma tummanpuhuva pilvi, jossa lukee dramaattisin kirjaimin "tekemättömät koulujutut"? :D

No. Siinä tyhnien ajatusten sysiessä katsoin hepun söpöä hamsteriolentoa ja ajattelin että oispa kiva olla pikkuinen hamsteri vainen. Ei varmaan tarttis pelkäillä turhia kesken onnellisuutensa. Ja sitten näin seuraavana yönä unta että mulla ja hepulla oli vauva, jonka isä oli Ethan "ihanaethan" Hawke ja jonka nimi oli Henni. :D


Kirjotinkin muahahahaa ovelana pienellä niinku en ois kirjottanukaan! Syvimmistä tuntemuksista bloggaaminen sucks!