Niiettä semmonen työpäivä oli sitten. Tulin aamulla hotellille, kiikutin mikroliinat ja täyden vessapaperisäkin kerrokselleni, vaihdoin työvaatteet päälle - ja huis vaan, juoksin lähimpään vapaaseen huoneeseen vessaan oksentamaan. Morjens. Jo kotona aamiaista syödessä oli hiukan kummallinen tuntu kropassa, mutta arvelin olon menevän ohi voileivällä ja ulkoilmalla. Vaan ei. Mukava soittaa ilouutiset emännälle, kun jo senhetkisellä miehityksellä oli tulossa tiukka työpäivä. Eipä muuta kuin isilään pariksi tunniksi nukkumaan, sitten kaupan kautta kotiin - ostin ensiavuksi Gefilus-piimää ja perinteistä keltaista Jaffaa (ja tietysti vähän nacho- cheeseballseja, jos vaikka sattuis tekee myöhemmin mieli). Limppaa Allu-lasista, pakko parantua! :)

Tässon nyt jotain mätää. Toissaviikollahan tiistaina iski se iltapäivän heikotus- pahoinvointikohtaus, tasan viikko sitten torstaiaamuna tuli pukla ja tänään taas. Eikä tosiaan viiteen vuoteen ole tuota tyhjennysrefleksiä tullut harjoitettua, ja nyt viikon sisään kaksi kertaa! Häh! Stressiä stressiä sanoo isi. Ja sitä pulla uunissa -vaihtoehtoa en suostu edes ajattelemaan. En ennen kuin ens viikolla, jos naisten juhlapäivät ei anna kuulua itsestään ajoissa. Ei pitäis olla pelkoa, mutta.. diudiu!


Musiikiksi kelpaa nyt kamun yllärinä lahjoittama Death Cab For Cutien Plans. Ainesta tämän kesän ykkösfiilistelylevyksi!

Ja hei - kaikesta huolimatta on aika toivottaa kesäistä uutta kuuta! :) Tursua ainakin hellitään tänään auringon lämmöllä (josta on luonnollisesti paras nauttia näin sisätiloissa paikallaan istuen tai vielä mieluummin vaakatasossa plä-ää).