Tänään oli hyvä postipäivä! :)
Paitsi että tuli lomarahapalkkakuitti (rikas nais jos oisin tralalalaaaa), kaksi kaupunkilehteä (joo niistähän mä ennen kaikkea ilostuin) ja Anttilan kuvasto (josta pongasin ostettavaksi tarjoushintaiset ihanat lakanat ja pari seedeetäkin), sain pitkästä aikaa myös ihan oikean etanapostikirjeen! Lapsuuden hysteerisyyteen asti aktiivisilta kirjeenvaihtoajoilta on jäljellä edelleen pari tyttöä, joiden kanssa vaihdellaan kuulumisia - joskin enää muutaman kerran vuodessa, mutta kuitenkin. Kirjeenvaihtohan oli pentuna mun ykkösharrastuksia baletin ja musiikin ohella, ja muistanpa sieltä sellaisenkin iloisen tarinan, miten joskus ehkä 5-vuotiaana olin lähettänyt silloin ahkerasti seuraamalleni teksti-tv:n kirjeenvaihtopalstalle oman ilmoituksen tyyliin "Täällä 10-vee giltsi etsii kirjefrendei, skrivaillaan!". Ja voi sitä nolouden määrää, kun isi ja äiti käräyttivät mut tuosta pienestä valkoisesta iän- määrittelypoliittisesta valheesta. :D
Sittemminhän kirjeenvaihdon tilalle tuli swappailu, jota sitäkin kesti vuosikausia eri muodoissaan. Paitsi että tapasin monia kirjekavereitani ihan livenä (tuli tehtyä puolin ja toisin monia muutaman päivän kesälomareissuja ympäri maata), etenkin meidän tiiviistä swappailupiiristä kehkeytyi tiivis ystäväpiiri, jollainen se tosin taisi joidenkin osalta olla alunperinkin. Välit ovat ikävä kyllä ihan tässä viime vuosina ainakin omalta kohdaltani hiukan löyhentyneet, mutta kuulumiset kyllä kulkevat edelleen silloin tällöin vähintään tekstiviesteillä - ja onhan siitä porukasta sentään lähtöisin yksi parhaista ystävistänikin. :)
Äh eihän tää nyt edes ollut sitä mistä olin kirjoittamassa! Vaan, tättädäräättädää: tänään se tuli. Se kauan odottamani varmistusmeili laitoksen kanslistilta. Ja siinä sanottiin esimerkiksi että "Sinut on valittu.." ja että "Onnea!". Tästä voimme päätellä, että se hinkuamani assistentuuri on nyt ihan virallisesti myönnetty mulle, vielä on postissa tulossa mustana valkoisella määräyskirja(?). Huojennus, ilostus, jännitys, jopa hienoinen ylpeys itsestäns - ja ennen kaikkea varmuus tekemisistä yli vuodeksi eteenpäin. Rutiinit, säännöllisyys, kaikki tänne vaan kiitos!
Jännityksen aiheena huomisaamun vointi. Ei saa tulla paha olo, kun on duunissa aamupalaveri ja saisi syödä sielun kyllyydestä ihanaa hotelliaamiaista! Vaan jos okseilu jatkuu, alkaa kyllä mietityttää - sekin vaihtoehto, jota en nyt vielä suostu miettimään. Heppu on (no leikillään tietenkin) (toivottavasti!) sitä mieltä, että olen mitä ilmeisimmin käynyt jossain vähän horsottelemassa, itse taas uumoilen että heppu on mun nukkuessa tehnyt mulle salaa Asioita. Ja koska hepun teoria ei pidä paikkaansa, totuuden on oltava tuo jälkimmäinen. Senkin! :D
Vaikka ei oo kyllä leikin asia lainkaan. Ei miltään kannalta - olipa pahoinvoinnin syy sitten mikä tahansa. Mutta kun kert pyörii väistämättä mielessä.. koita tässä nyt suhtautua! :O
Paitsi että tuli lomarahapalkkakuitti (rikas nais jos oisin tralalalaaaa), kaksi kaupunkilehteä (joo niistähän mä ennen kaikkea ilostuin) ja Anttilan kuvasto (josta pongasin ostettavaksi tarjoushintaiset ihanat lakanat ja pari seedeetäkin), sain pitkästä aikaa myös ihan oikean etanapostikirjeen! Lapsuuden hysteerisyyteen asti aktiivisilta kirjeenvaihtoajoilta on jäljellä edelleen pari tyttöä, joiden kanssa vaihdellaan kuulumisia - joskin enää muutaman kerran vuodessa, mutta kuitenkin. Kirjeenvaihtohan oli pentuna mun ykkösharrastuksia baletin ja musiikin ohella, ja muistanpa sieltä sellaisenkin iloisen tarinan, miten joskus ehkä 5-vuotiaana olin lähettänyt silloin ahkerasti seuraamalleni teksti-tv:n kirjeenvaihtopalstalle oman ilmoituksen tyyliin "Täällä 10-vee giltsi etsii kirjefrendei, skrivaillaan!". Ja voi sitä nolouden määrää, kun isi ja äiti käräyttivät mut tuosta pienestä valkoisesta iän- määrittelypoliittisesta valheesta. :D
Sittemminhän kirjeenvaihdon tilalle tuli swappailu, jota sitäkin kesti vuosikausia eri muodoissaan. Paitsi että tapasin monia kirjekavereitani ihan livenä (tuli tehtyä puolin ja toisin monia muutaman päivän kesälomareissuja ympäri maata), etenkin meidän tiiviistä swappailupiiristä kehkeytyi tiivis ystäväpiiri, jollainen se tosin taisi joidenkin osalta olla alunperinkin. Välit ovat ikävä kyllä ihan tässä viime vuosina ainakin omalta kohdaltani hiukan löyhentyneet, mutta kuulumiset kyllä kulkevat edelleen silloin tällöin vähintään tekstiviesteillä - ja onhan siitä porukasta sentään lähtöisin yksi parhaista ystävistänikin. :)
Äh eihän tää nyt edes ollut sitä mistä olin kirjoittamassa! Vaan, tättädäräättädää: tänään se tuli. Se kauan odottamani varmistusmeili laitoksen kanslistilta. Ja siinä sanottiin esimerkiksi että "Sinut on valittu.." ja että "Onnea!". Tästä voimme päätellä, että se hinkuamani assistentuuri on nyt ihan virallisesti myönnetty mulle, vielä on postissa tulossa mustana valkoisella määräyskirja(?). Huojennus, ilostus, jännitys, jopa hienoinen ylpeys itsestäns - ja ennen kaikkea varmuus tekemisistä yli vuodeksi eteenpäin. Rutiinit, säännöllisyys, kaikki tänne vaan kiitos!
Jännityksen aiheena huomisaamun vointi. Ei saa tulla paha olo, kun on duunissa aamupalaveri ja saisi syödä sielun kyllyydestä ihanaa hotelliaamiaista! Vaan jos okseilu jatkuu, alkaa kyllä mietityttää - sekin vaihtoehto, jota en nyt vielä suostu miettimään. Heppu on (no leikillään tietenkin) (toivottavasti!) sitä mieltä, että olen mitä ilmeisimmin käynyt jossain vähän horsottelemassa, itse taas uumoilen että heppu on mun nukkuessa tehnyt mulle salaa Asioita. Ja koska hepun teoria ei pidä paikkaansa, totuuden on oltava tuo jälkimmäinen. Senkin! :D
Vaikka ei oo kyllä leikin asia lainkaan. Ei miltään kannalta - olipa pahoinvoinnin syy sitten mikä tahansa. Mutta kun kert pyörii väistämättä mielessä.. koita tässä nyt suhtautua! :O
