Vaikka tuolla äskeisen merkinnän kommenttiboksissa Herkulle vastasinkin, että noinkohan tuo hotellirupeaman päättyminen olisi mitenkään onnittelun arvoinen tapahtuma, niin palkitsinhan mä hiukan sentään jo itsekin itseäni tänään töistä päästyä. :) Palkinnon ensimmäinen osa oli hikinen jumpparutistus - teki hyvää. Palkinnon toinen osa oli hampurilainen - teki hyvää.

Enpä edes muista, koska viimeksi olisin käynyt Hesellä, saati sitten siinä vähän punaisemmassa kansainvälisemmässä hamburgerilaisfirmassa. Suurin syy tähän pitkään taukoon lankeaa varmasti hepun ylle, herra kun olisi Vastustan kaikkia hampurilaisia -klubin kunniajäsen, jos sellainen klubi vain olisi olemassa. Hepun kanssa siirtymä hampurilaisettomaan elämään on sujunut aika luontevasti, silloin tällöin olen ihmetellyt ihan ääneen, että eipä olekaan aikoihin tullut Hesburgerille kurvattua. Lisäksi olen tänä totaalikieltäytymisen aikana nähnyt useampaankin otteeseen sellaista karmeaa painajaista, että hyvällä halulla haukkaan herkullisen näköistä hampurilaista, joka maistuukin niin pahalta että yhh oks. Ja sen maun pystyn tuntemaan vaikka nytkin vain noita unia ajatellessa - vaikken siis sen makuista pahaa purilaista ikinä tässä valveillaolotodellisuudessa olekaan syönyt.

No, eipä maistunut yhtään pahalta se kanaburgeri! :) Slurp. Ihanaa sitä valkoista (kurkku?)majoneesia ja rapsakka kana-asia rouhepullamössöleipien välissä. Enkä siinä jälleennäkemisen hekumassani edes huomannut tajuta, että siellähän oli suolakurkkuviipaleetkin välissä - suolikset on kyllä normaalielämässä nam, mutta hampurilaisessa lits möss yäk. Humps vaan kita auki ja 651,1 kcal sisuksiin! Ei tiedä pitäiskö nauraa vai itkeä, hahahaaaa! :D

Aika kesyt juhlinnat ja palkitsemiset, eikö. Mistä päästäänkin siihen epäreiluus- osioon. Muistan elävästi, miten eilen innostelin hepulle, että vois olla kiva tuon hotellilta pääsyn kunniaksi lähteä tänä sunnuntai-iltana vähän baariympäristöön naukkailemaan tuopista juomaa. Hepun ykskantainen vastaus kuului, että ei taida jaksaa. Eipä sitten, ajattelin. Juhlistan sitten jumpalla ja hampurilaisella, ajattelin.

Vaan kuinkas sitten kävikään: Kamu* sai houkuteltua baariin. Hups. (*nimi muutettu) Jotakuinkin noin luki tekstiviestissä tossa tunti sitten. Ihan vähän reilukerho, ihan vähän ärsyttää, ihan vähän harmittaa. Ei siis se, että ovat poikain kanssa ulkona, be my guest - mutta kuka pyysi ensin? Ja kenen kanssa ei jaksettu lähteä? Ja vaikka olis ollut ihan juhlan aihekin valmiina? Ja vaikka luottamus kyllä on kunnossa, niin onhan siinä kyllä semmonenkin pointti, että kun tuolla hepun kamulla käsittääkseni on päällä sanotaanko että hieman naisennälkäinen elämänvaihe, niin siinä saattaa sitä mimmiä sitten pyöriä. Ei varmaan pitäisi olla ärsyttävä ajatus, mutta onhansenyvähän.

Niiettä meen tästä sitten vissiin nukkumaan. Hyvää yötä!