Hei vaan, noista maisemista tultiin juuri! Louhisaaren kartanolinna Askaisissa sai kunnian toimia juhlapaikkana, kun vietettiin hepun kamun 25-vuotissynttäreitä - joo, juuri se sama kamu jota juhlittiin jo baarikierroksella torstaina. :) Tällä kertaa kyseessä oli vanhempiensa järjestämä yllätys, paikalle kutsuttu läjä sukulaisia, kavereita edustettiin etuoikeutetusti vain me hepun kanssa.
Upea paikka! 1650-luvulla valmistunut tuo kuvassa näkyvä päärakennus, jossa ihailtavana on mm. itse marsalkka Mannerheimin syntymähuone, värikkäitä katto- maalauksia, astiastoja, huonekaluja ja mitäkaikkea.. oppaan lennokkaat tarinat vuosisatojen takaa olivat kyllä mielenkiintoista kuultavaa. Mä kun olen tällainen suuren luokan arkkitehtuurifriikki (taidehistorian luennoillakin tärisin kikseissäni jo pelkistä goottilaiskirkkojen ja jugendtalojen valokuvista) niin diggasin kyllä. Itsas muistin vasta linnan etupihalle ehdittyä, että olenhan mä piipahtanut siellä kerran ennenkin, ehkä kymmenisen vuotta sitten kamun perheen kanssa. Silloin ei tosin sisällä kierroksella asti käyty - tänään sattuikin olemaan oppaana tuttu historian- opiskelijapoika, joka on päässyt aika unelmakesäduuniin vetämään noita kierto- käyntejä.
Linnakierroksen päätteeksi herkuteltiin vielä mansikkakakkukahveilla - että olikin hyvää! Sisätiloissa ärhäkästi lennelleet kärpäiset kyllä häiritsivät melkoisesti. Mut sellasta siellä landella on. :D
Ei pöllömpi kesälauantai siis! Hepun kanssa autoilua tahditti tietysti Sydän, sydän kummallisen valloittavalla Auto-levyllään. Tällä hetkellä puolestaan One By Onen tahdissa ihmettelen että miten voi edes olla olemassa jotain niin mahtavaa kuin Foo Fighters. Parhaus, parhaus! Parhaus, parhaus oli myös Ruisrock-sunnuntaina Tribuuttiteltassa rokannut FF-coverbändi Few Fighters. Ihan vähän hyvä meininki, ihan vähän hyvä mieli, ihan vähän hyvää musaa, ihan vähän hyvä kokoonpano ja ihan vähän helvetin hyvä vetämään toi meiän Luukas uaaauu.
Lauantai-illan elokuvavinkkinä Kakkoselta klo 22:05 Vertigo - Punainen kyynel, Hitchcock-jännäri vuodelta 1958. Klassikkomatskuu, Duussilasta suositellaan ja katsotaan toki täälläkin.
Upea paikka! 1650-luvulla valmistunut tuo kuvassa näkyvä päärakennus, jossa ihailtavana on mm. itse marsalkka Mannerheimin syntymähuone, värikkäitä katto- maalauksia, astiastoja, huonekaluja ja mitäkaikkea.. oppaan lennokkaat tarinat vuosisatojen takaa olivat kyllä mielenkiintoista kuultavaa. Mä kun olen tällainen suuren luokan arkkitehtuurifriikki (taidehistorian luennoillakin tärisin kikseissäni jo pelkistä goottilaiskirkkojen ja jugendtalojen valokuvista) niin diggasin kyllä. Itsas muistin vasta linnan etupihalle ehdittyä, että olenhan mä piipahtanut siellä kerran ennenkin, ehkä kymmenisen vuotta sitten kamun perheen kanssa. Silloin ei tosin sisällä kierroksella asti käyty - tänään sattuikin olemaan oppaana tuttu historian- opiskelijapoika, joka on päässyt aika unelmakesäduuniin vetämään noita kierto- käyntejä.
Linnakierroksen päätteeksi herkuteltiin vielä mansikkakakkukahveilla - että olikin hyvää! Sisätiloissa ärhäkästi lennelleet kärpäiset kyllä häiritsivät melkoisesti. Mut sellasta siellä landella on. :D
Ei pöllömpi kesälauantai siis! Hepun kanssa autoilua tahditti tietysti Sydän, sydän kummallisen valloittavalla Auto-levyllään. Tällä hetkellä puolestaan One By Onen tahdissa ihmettelen että miten voi edes olla olemassa jotain niin mahtavaa kuin Foo Fighters. Parhaus, parhaus! Parhaus, parhaus oli myös Ruisrock-sunnuntaina Tribuuttiteltassa rokannut FF-coverbändi Few Fighters. Ihan vähän hyvä meininki, ihan vähän hyvä mieli, ihan vähän hyvää musaa, ihan vähän hyvä kokoonpano ja ihan vähän helvetin hyvä vetämään toi meiän Luukas uaaauu.
Lauantai-illan elokuvavinkkinä Kakkoselta klo 22:05 Vertigo - Punainen kyynel, Hitchcock-jännäri vuodelta 1958. Klassikkomatskuu, Duussilasta suositellaan ja katsotaan toki täälläkin.
