Good evening. I've been doing some serious Tiktakkin'. :) Hulppea ilta eilen - en muista koska viimeksi menojalan jälkeen olisin ollut vasta viideltä nukkumassa! :O Nokun keikka oli niin mainio ja nokun jäätiin sen jälkeen bäkstaakille juomaan orkesterin siidereitä. Hei onhan se nyt kaikki otettava irti tällaisista harvinaisista siivelläelomahdollisuuksista! :D

Se huutaa, se vie mut mukanaan
se vaatii, se säihkyy
vie mut kokonaan
ja mulla ei oo aikaa olla kuka vaan
joku sun kuka vaan

Uusimman levyn biisit toimii livenä yllättävänkin räimäkästi, täräyttelevät oikeesti rokkia tulemaan! Petran ääntä olen fanittanut sieltä alusta asti, soundi tuntuu vain paranevan ja vahvistuvan vanhetessaan no onhan ne likat sentään jo yli kakskyt nykyään :D ja eilenkin hyrisin onnellisena niistä tarkoista ylösvedoista - etenkin hurjan kauniin uuden biisin Miten onni korjataan rauhallinen akustinen alku veti lähes pientä kyyneltä kohti silmäkulmaa. :O Kertsin hienoinen iskelmämäisyyskään ei häiritse vidduakaan enää siinä kohtaa, kun rauhallinen tunnelma biisin lopulla rikotaan massiivisen raivokkaaseen rokkivalliin.

Miten onni korjataan
paremmaksi paikataan
päästänkö irti kun oon huono jaksamaan
miten onni korjataan
en yksin pysty nousemaan
jos jo kaikki rikki on katoan vaan pois

Olipa ihan supermielenkiintoista seurata aitiopaikalta vierestä valomiehen työtä. Tsiljoona nippulaa, joita liu'utettiin ja painettiin ja rämpytettiin niin että valot kulkee synkassa biisin rytmittelyjen kanssa. Eri vaikuttavaa. Valitettavaa on se, että tuo valotekniikka tuntuu olevan vähän samanlainen aliymmärretty ilmiö kuin vaikkapa tuo oma unelmaerikoisalani (ja graduaiheeni, pusipusi!) televisiotekstittäminen - tavallinen tallaaja kiinnittää niin keikan valoshouhun kuin tekstitykseenkin usein huomiota vasta, kun jokin ei toimi tai kun se on huono.

Minä olen yö joka pimeyteen sut sulkee
olen hiljaisuus joka untas syleilee
minä olen yö joka huoneen halki kulkee
eikä kukaan nää kun ikuisesti varjoissa oon

Pari valittua sanaa olis kyllä sanottavana Galaxista. Jo eilen etukäteenhän olin kuulemani ja ennakkoluulovaikutelmani perusteella sitä mieltä, että paska mesta - olinpa kuitenkin valmis antamaan paikalle mahdollisuuden, jota se ei kuitenkaan vaivautunut lunastamaan. Täys katastrofi koko ravintola (ja just sellanen saakelin ruotsinlaivasisustus kuin uumoilinkin!). Selitetäänpä:

Baaritiskillä bongattiin kamun kanssa katonrajasta jättivalokirjaimin mainostettu vadelmamoska-niminen houkuttelevan kuuloinen drinkki. Kaks sellasta! "Ei meillä oo vadelmia." Jaa, no jos sitten siiderit. Lykättiin kortit baarimikottaren käteen: "Ei meillä käy Visa Electron." Täydellistä. :D

Keikan alku viivästyi puolisen tuntia teknisistä ongelmasyistä. Henkilökunta hoiti tilanteen niin hienosti, etteivät osanneet auttaa mitenkään. :D Pääsivät vielä illan päätteeksikin loistamaan ammattitaidollaan, kun huomattiin katsoa kelloa hiukan vaille neljä ja tajuttiin, ettei meitä oltukaan tulossa häätämään sieltä pois. Mentiin odottelemaan lukittujen alaovien luo, henkilökunta ei vaivautunut tulla avaamaan vaan sisällä ihmettelivät toisilleen ääneen: "Ketä noi niinku on?" :D Olisivat ihan tosissaan unohtaneet meidät sinne yläkertaan. Upeeta. Mun takinkin noutaminen narikasta oli lähes ylivoimainen tehtävä, oli sit vissiin vaan helpompi sanoa että "Et tietenkään sä sitä itse sieltä saa hakea" ja jatkaa matkaa ohi.

Niiettä ihana Tiktak, mutta ei taida ihan heti tulla uudestaan asiaa siihen baariin vaikka miten ois galaktinen. :D