Aurinkoinen sunnuntaiaamu. Yksin kotona. PERSEESTÄ.

Oli vaikea saada illalla unta, kun ihmetytti ja harmitutti ja mietitytti, että miksi minä olin menossa yksin kotona nukkumaan ja heppu yksin omassaan (selvisi hyvänyöntekstiviestistä). Kun muutenkin nukutaan yhdessä vain viikonloppuisin, ja nyt ei edes sitä. Ja kun tiedossa on, että ensi viikonlopuksikin molemmilla on omia menoja sovittuna - eli silloinkin jää yhteinen aika vähiin. Vienkö mä toiselta niin paljon energiaa, että nukkuu (ja viettää muutenkin viikonloppua) mieluummin yksin? Kun olisi ollut ihan krapulaton ja ihan kiireetön sunnuntaiaamu.. lähes pääsi iso kyynel nukkumaan mennessä kun harmitti niin kovin, ja lähes pääsee nytkin kun harmittaa niin kovin. Mutta ei sit kuitenkaan. En jaksa tuhlata energiaa itkemiseen. Suoranaisesti hiukan oksettaakin tämä paha mieli (aamupahoinvointia taas, ehhehe).

Heräsin puoli kahdeksan, kun KIITOS VAAN takapihalla joku mopourpo päristeli ympyrää. Kai tässä vois sitten jumppaan kohta lähteä kun kert hereillä ollaan. Ja sen jälkeen hakemaan hepulta pari halausta.

Mutta on tälle päivälle sentään myös yksi happy thought, kuten otsikossa ehdin jo luvata. Tyttöjen kanssa iltapäivällä puistopiknikille! Salaattia, patonkia, marja- piirakkaa, siideriä. Kun ei kenelläkään budjetit ja aikataulut oikein sopineet yksiin perinteisen laivareissun tekemiseksi, päätettiin ilakoida halvemmalla ihan maan kamaralla. Viimeistä kertaa kimpassa kolmestaan, ennen kuin yksi meistä lähtee vuodeksi töihin ulkomaille. Kaikki kolme ollaan saatu samaa tahtia täksi syksyksi "oman alan" työpaikka, superhienoutta. Juhlimaan!