Olipahan mukava Tukholman-reissu isin kanssa, taas kerran. On meillä kyllä niin kiva tuo perinne, etten toivo sen katkeavan vielä vuosiin! Teini-iässä tosin piti olla aina mukana joku kamu, kun eihän isin kanssa kahdestaan tietenkään niin siistii ollu. Mutta nyt on vain mukava matkustaa kaksistaan! Hermoromahduksiakin toki mukaan mahtuu joka kerta :D liittyen lähinnä isin tapaan ylittää katu hengen- vaarallisesti keskeltä autoja, vaikka suojatie oliskin ihan vieressä. Ja isin toiseen tapaan kävellä koko ajan hiukan edellä - itsekin olen nopea kävelijä, mutta joudun aina roikkumaan hihassa että nyt mennään vierekkäin tai hermostun! :D
Pieni hankaluus syntyy aina heti matkan alussa siitä, että laiva on Tukholmassa perillä jokseenkin aikaisin, jo seitsemän maissa paikallista aikaa. Ei siihen aikaan vielä auta keskustaan lähteä, joten taas kerran jäätiin pariksi tunniksi satamaan hotelli Ariadnen aulaan teelle ja sohvatorkuille. :D Seuraava etappi oli keskustan T-Centralen, jonne paineltiin muutama asemanväli tunnelibanaanilla (on muuten eri selkeä tuo Stokiksen metro, sinne sopii mennä treenaamaan suuren maailman maanalaisia varten!). Centralstationin vakkarikahvilassa syötiin aamiaisvoileivät - isi tekee aina reissuun mukaan läjän herkkueväsleipiä, nyt oli hunajasämpylän välissä ranskalaista maalaisvalkohomejuustoa, ruisleivän välissä savustettua ahventa. Ai että maistuiko? :)
Pieni aamuhölkkäkin saatiin suoritettua, kun spurtattiin bussille, joka vei meidät Djurgårdenin sillan yli perille asti Waldemarsuddeen. Prinssi Eugenin (1865-1947) kotilinna toimii nykyään museona ja galleriana - hulppea paikka puutarhoineen ja näköaloineen! Prinssin oma taidekokoelma oli mieleenpainuva, mutta linnan muut taidenäyttelyt eivät meitä sytyttäneet: toisessa kerroksessa jonkun Ivan Aguélin haukotuttavia maisemia ja sommitelmia, kolmannessa taas mitäänsanomattoman tavanomaisia väriraitayhdistelmiä (anteeks vaan, mutta itsekin löytäisin parempia väriyhdistelmiä kuin tuo suuri taiteilija). Prinssin entisestä kesäasunnosta linnan pihassa sen sijaan löytyi jotain erityisen mielenkiintoista: vanhanaikainen puhelin, jonka luurista sai kuunnella itse Eugenin jutustelua! :)
Djurgårdenista takaisin keskustaan päin bussaillessa hypättiin Dramatenilla pois. Suunta Östermalmille isin vakioastiakauppaan - ja kauppahalliin! Siellä ihasteltiin valtavaisia kaloja ja huimia herkkutiskejä, suuhun asti pääsi hupsahtamaan pieni pähkinäleivos. Loppupäivä kierreltiinkin kaupunkia kävellen, ei muuten tarvinnut avata sateenvarjoja kertaakaan! Sen sijaan muutamaan otteeseen avattiin laivalta ostetun eväspullon korkki, nämä mustikkalikööriä naukkailevat hullut suomalaiset herättivät taas kerran pahennusta hienolla Birger Jarlsgatanilla. :D
Johonkin ne tunnit siitä päivästä vain vierähtivät, ja alkuillasta löydettiin itsemme Gamla Stanin suurtorilta mukavasta italialaisravintolasta (joka oikeasti tietenkään ei ollut italialaista nähnytkään) (ja joka muuten sijaitsi tuossa keltaisessa talossa kuvan oikeassa reunassa). Ulkoilmassa nautittiin parin viinilasillisen kera kunnon ateria, valintani ei yllättäne ketään: broileria ja pennepastaa pesto-aurinkokuivattu- tomaatti-pinjansiemen-kermakastikkeessa. Hyvv! Ja jätskiäkin vielä! Hyvv!
Södermalmille ei tällä kertaa ikävä kyllä ehditty ollenkaan, eikä siis myöskään Nytorgs- ja Bondegatanin kulman lempikahvilaan - jossa on hei roikkumassa aika tutunnäköisiä taiteiluteoksia! Jos rahaa olis ja koti sen mukainen, palkkaisin tuon Kalle Taivaisen askartelemaan hienot jutut kuulkaa, sisust sisust. Toinen ikävä kyllä: ei löytynyt myöskään mitään kotiin tuomisia. Siis ei mi-tään. Tukholmasta. Otroligt. Ei sillä, ettäkö olisin reissuun ostosmielessä lähtenytkään, mutta kyllä mulla vähän sellainen visio oli, että jotain mukavaa tarpeellista olis sieltä farkku- tennari-osastolta voinut löytyä. Edes lempikauppa WE:n alesta ei löytynyt mitään ostamisen arvoista! Suurpettymys kerta kaikkiaan (no paitsi ostinhan mä itselleni yhden pinssin ja kaksi sormusta, jotka sittenkin on ihan liian isot). Kivoja tuliaisia sentään löysin: hepulle mahdottoman tyylikäs ja kätevä kaljapullonviilennin, äidille laivalta perinteinen eliittisuklaasatsi ja Laurelinin kohtapuoliin syntyvälle Tyypille Designtorgetilta kohtuu pähee maailmaantulotervetuliaislahja - tiedoksi vaan! ;)
Matka päättyi laivassa kolmeen perinteiseen: iltasiideriin merimaiseman äärellä, herra matkanjohtajan lahjontaan (lahjuksena tällä kertaa pieni pullo viskiä) ja isin karaokevetoon, mustalaispoikien välissä kävi hoilauttamassa vähän Cornelista. Tack för resan, vi tar det om nästa sommar! :)
Pieni aamuhölkkäkin saatiin suoritettua, kun spurtattiin bussille, joka vei meidät Djurgårdenin sillan yli perille asti Waldemarsuddeen. Prinssi Eugenin (1865-1947) kotilinna toimii nykyään museona ja galleriana - hulppea paikka puutarhoineen ja näköaloineen! Prinssin oma taidekokoelma oli mieleenpainuva, mutta linnan muut taidenäyttelyt eivät meitä sytyttäneet: toisessa kerroksessa jonkun Ivan Aguélin haukotuttavia maisemia ja sommitelmia, kolmannessa taas mitäänsanomattoman tavanomaisia väriraitayhdistelmiä (anteeks vaan, mutta itsekin löytäisin parempia väriyhdistelmiä kuin tuo suuri taiteilija). Prinssin entisestä kesäasunnosta linnan pihassa sen sijaan löytyi jotain erityisen mielenkiintoista: vanhanaikainen puhelin, jonka luurista sai kuunnella itse Eugenin jutustelua! :)
Djurgårdenista takaisin keskustaan päin bussaillessa hypättiin Dramatenilla pois. Suunta Östermalmille isin vakioastiakauppaan - ja kauppahalliin! Siellä ihasteltiin valtavaisia kaloja ja huimia herkkutiskejä, suuhun asti pääsi hupsahtamaan pieni pähkinäleivos. Loppupäivä kierreltiinkin kaupunkia kävellen, ei muuten tarvinnut avata sateenvarjoja kertaakaan! Sen sijaan muutamaan otteeseen avattiin laivalta ostetun eväspullon korkki, nämä mustikkalikööriä naukkailevat hullut suomalaiset herättivät taas kerran pahennusta hienolla Birger Jarlsgatanilla. :D
Johonkin ne tunnit siitä päivästä vain vierähtivät, ja alkuillasta löydettiin itsemme Gamla Stanin suurtorilta mukavasta italialaisravintolasta (joka oikeasti tietenkään ei ollut italialaista nähnytkään) (ja joka muuten sijaitsi tuossa keltaisessa talossa kuvan oikeassa reunassa). Ulkoilmassa nautittiin parin viinilasillisen kera kunnon ateria, valintani ei yllättäne ketään: broileria ja pennepastaa pesto-aurinkokuivattu- tomaatti-pinjansiemen-kermakastikkeessa. Hyvv! Ja jätskiäkin vielä! Hyvv!
Södermalmille ei tällä kertaa ikävä kyllä ehditty ollenkaan, eikä siis myöskään Nytorgs- ja Bondegatanin kulman lempikahvilaan - jossa on hei roikkumassa aika tutunnäköisiä taiteiluteoksia! Jos rahaa olis ja koti sen mukainen, palkkaisin tuon Kalle Taivaisen askartelemaan hienot jutut kuulkaa, sisust sisust. Toinen ikävä kyllä: ei löytynyt myöskään mitään kotiin tuomisia. Siis ei mi-tään. Tukholmasta. Otroligt. Ei sillä, ettäkö olisin reissuun ostosmielessä lähtenytkään, mutta kyllä mulla vähän sellainen visio oli, että jotain mukavaa tarpeellista olis sieltä farkku- tennari-osastolta voinut löytyä. Edes lempikauppa WE:n alesta ei löytynyt mitään ostamisen arvoista! Suurpettymys kerta kaikkiaan (no paitsi ostinhan mä itselleni yhden pinssin ja kaksi sormusta, jotka sittenkin on ihan liian isot). Kivoja tuliaisia sentään löysin: hepulle mahdottoman tyylikäs ja kätevä kaljapullonviilennin, äidille laivalta perinteinen eliittisuklaasatsi ja Laurelinin kohtapuoliin syntyvälle Tyypille Designtorgetilta kohtuu pähee maailmaantulotervetuliaislahja - tiedoksi vaan! ;)
Matka päättyi laivassa kolmeen perinteiseen: iltasiideriin merimaiseman äärellä, herra matkanjohtajan lahjontaan (lahjuksena tällä kertaa pieni pullo viskiä) ja isin karaokevetoon, mustalaispoikien välissä kävi hoilauttamassa vähän Cornelista. Tack för resan, vi tar det om nästa sommar! :)
