Ensteks jälkihuomautus tuohon edelliseen murjotusmerkintään. En kirjoittanut sitä haukkuakseni täällä julkisesti heppukultaa, en kertoakseni kaikelle kansalle että se on siis niin ilkeä sika ja että sympatkaa nyt mua nyyh. Pointti oli enemmänkin siellä suunnalla, että olisi kiva jos oppisi ymmärtämään paremmin toista ja ennen kaikkea itseään. Että miksi moiseen pieneen tilanteeseen täytyy reagoida niin rankasti - tosin hei, en itkenyt ennenku pääsin sinne hepun halaukseen! Ja sitten jo itkin ja nauroin yhtä aikaa niin lujaa että poskiluita vihloi. :D Vaikka tulihan siinä ääneen sanottua vähän satuttaviakin asioita.. satuttavia siksi, että osuivat arkaan paikkaan. Mun olis syytä opetella entistä paremmin elämään Omaa Elämääni, määrittelen itseni vieläkin liian paljon hepun olemassaolon kautta.

Ja mikäpä olisikaan parempi Oman Elämän Oma Asia kuin uusi työpaikka! :) Pari ekaa päivää on nyt mennyt varsin mukavasti, lähinnä oman tilan haltuunottoon totuttelussa - ja totuttelussa siihen ajatukseen, että ne mun omat opettajat ja muu laitoshenkilökunta onkin nyt mun työkavereita. Samanarvoisia ikäänkuin. Hilpeys! Kivasti ovat kyllä heti ottaneet vastaan, merkitsee paljon mulle se.

Vielähän siellä kovin hiljaista on tässä loppukesästä, valtaosa väestä loistaa vielä poissaolollaan. Sähköposteja on silti alkanut jo tippua tasaiseen tahtiin, odottelen salasanoja opintorekisteriin niin pääsis kunnolla hommiin. Jännittävää! Tällä välin olen tehnyt sen minkä olen voinut, vastaillut kysymyksiin, selannut mappeja läpi, plus tietenkin siivonnut ja uudelleensisustanut bureauni puhtaaksi hiekkapölystä ja ikivanhoista monistepinoista. Jotain kivaa huonekasviosastoa sinne vielä olis saatava, viihtyisä työympäristö on puoli ruokaa! :)

Yksi miinus. Hieno pieni työhuoneeni on ihan juukelin kylmä. Ulkona helle, sisällä hytinä - talvella kuulemma patterit hyrrää täysillä ja silti meinaa jäätyä. Ajattelin ostaa huomenna paketillisen jotain hyviä teepusseja keittiön kaappiin, kelpaa sitten lämmittää kohmeisia aivoja toimimaan tilanteiden tasalle.

Eilen oli mukava tyttöpiknik, nautittiin ilta-auringon viimeisistä säteistä herkkujen ympäröimänä. Valitettavasti meiltä jäi aika mekosti sipsejä ja yli puolikas marja- piiras, joita tässä kiskon menemään.. kun ei tuo omatunto anna myöten heittää ruokaa poiskaan. Turha sieltä ulista, että kyllähän sipsit säilyy - ei ne avatussa pussissa säily kun menee heti pilalle niiet pakko syödä kaikki heti! Nii!

Mutta erityissuperherkun sainkin Amerikan-tuliaisina kamulta! Boksillinen ihania pieniä Jelly Belly -karkkeja! Huippuja makuja vaikka kuinka monta, kaikki maistuu juuri siltä mitä luvataankin, mm. bubble gum, coconut, chocolate pudding, toasted marshmallow, cotton candy, very cherry, strawberry daiquiri, watermelon, green apple.. ja kummajaisena joukossa karkiksi lievästi omituisen makuinen buttered popcorn. :D