Voi että se on ihana se Emma. Ääni soljuu niin vaivattomasti ja paljain varpain on hyvä tassutella lavalla. Kuumassa katonrajassa toisen parven takarivissä oli seistävä, jos halusi kaikki orkesterin jäsenet nähdä, vaan ei lainkaan haitannut - sai hiukan keikutella lannettakin bossanovan lempeässä tahdissa. Ihan oli koko viidentoista euron arvoinen elämys!

Tiedossahan se oli jo mennessä, että Emma Ensembleineen on täyttä taitoa ja tulkinnan tunnetta, mutta soitannan taituroiva helppous yllätti silti. Perkussionisti soitteli välillä emalivatia ja lirutti vettä ämpärissä ja kilisteli kulkusterttua ja ties mitä, basisti veti älyttömiä kuvioita soittopeli vaakatasossa, ja jo Quintessencen riveistä tuttu pianisti sooloili muhkeilla sointutäräytyksillä. Aikalailla saumatonta yhteispeliä, piippuhyllylle asti huomasi miten hyvä henki lavalla vallitsi. Ja villitsi.

Portugalin kielestä en ymmärrä mitään, mutta ai miten nätiltä se noin laulettuna kuulostikin! Muutama kappale ihan setin lopuksi kuultiin portugaliksi, tietty myös 60-luvun hittihelmi Mas que nada (ja samalla hiukan irvailtiin BEP:n väsyneelle versioinnille). Unto Monosen klassikkotango Tähdet meren yllä oli muotoutunut niin kauniiksi kitara-basso-piano-sovitukseksi, että lähes pääsi kyynel. Parhautta oli silti tämän ihanan miehen tältä ihanalta levyltä napattu biisi Nobody's fault but my own, joka Emman käsissä on kääntynyt nimellä Näkymätön. Upiaa.

When the moon is a counterfeit
better find the one that fits
better find the one that lights the way for you
when the road is full of nails
garbage pails and darkened jails
and their tongues are full of heartless tales
that drain on you
who would ever notice you
you fade into a shaded room
it's such a selfish way to lose
the way you lose these wasted blues

Konsertin jälkeen suunnistettiin etsimään parin tunnin musiikki-ihanuuden aikana kadonnutta nousuhumalaamme* neuvoa-antavien drinksujen ääreen - kolmet saatiin juoda ennen kuin neuvo lopulta löytyi. :D Hylkäsimme idean jonkin meille epätavallisen paikan kokeilusta ja lampsimme tuttuun ja turvalliseen Dynamoon - joka osoittautuikin loistovalinnaksi! Yläkerrassa groovelevyjä pyöritti loossissaan jammaileva vanha koulukamu, alakerrassa taas itse Herra Jussi Lehtinen. Niettä taidettiin vähän tanssia. :)

*Note to self: Smirnoff Ice Apple Twistiä kandee ostaa toistekin, mutta älä jätä pulloa pakkaseen ihan kolmeksi tunniksi, vähempikin riittää.

Tiätteks miten ystävän halaus on usein niin ihana asia. Varsinkin sellaisen illan päätteeksi, kun ollaan käyty alkuosa Isosta Keskustelusta, jonka aika koitti vasta nyt - ja hyvä kun koitti juuri nyt. Pusuja mussulle.

Öisen jokirantaistuskelun jälkeen yhytin kotimatkalla omissa miesriennoissaan ansiokkaasti humaloituneen hepun, jonka viereen pääsin puolivitsikkäästä vasta- hankoisuudesta huolimatta yöksi. :) Kun aamulla heräsin hepun rutisteluun, kello- radiossa seisoi 11:00, oli jo aika nousta että heppu kerkeäisi sovittuun menoonsa. Ehdin jo herättää itseni istuma-asentoon asti, kun yhtäkkiä kelloradiossa näkyikin numerot 9:15. Ei muuta kuin silmät uudestaan kiinni - onneksi uni vielä tuli, olis kyllä muuten ollut perkele!

Tänään maistuu minttusuklaajäätelö ja limu ja makkaravoileipä ynnä illemmalla vielä jumppa. Huomenna maistuu taas työnteko! Olen virkaintoinen intopää! Kiva mennä töihin jihu hihu!