Taas siellä sataa
pitääkö aina sataa
tule matkalle mun maailmaan

Eikäkun kivakun sataa! Työpäivän ja pumppijumpan ja isiläpäivällisen (caesar- salaatti, perunamuusia ja ahventa, lasi valkoviiniä, jälkiruoaksi hunajamelonia) ja ruokakauppailun jälkeen pyöräilin kotiin Ultra Bran hengessä. Annoin farkkujen kastua puoleen reiteen asti litimäriksi ja hymyilin itsekseni lämpimässä sateessa. Päivän paras hetki.

Hihii! Hyvän mielen sain, kun satuin äsken vilkaisemaan Ilmaria oikealla hetkellä!


Sorja! :) Ihana sana, vanhahtava. Tosin en tuosta sorjuudestani ole aivan varma, kun toinen kamu juuri viikonloppuna totesi, että mun reisilihas näyttää siltä että siinä on rutkasti voimaa. No taitaahan siinä nykyään kyllä ollakin! Potkis kick! Ei ole siis enää entisenlaisen sorja reisi. :D

Soitin tuossa juuri heiheit kamulleni, joka lähtee huomenna vuodeksi Brysseliin assaroimaan yhtä EU-herraamme. Upeaa, kun kamu sen paikan sai! Ja upeaa, kun mää sain muutossa ylimääräiseksi jääneen, nyt koko meidän tyttökolmikolla kiertäneen huonekasvin työbureautani piristämään! :D Joululomalle on jo sovittu treffit Tampereelle, puoleen matkaan täältä ja kamun kotikotoa. Onnea matkaan, pupu! Uusia elämyksiä päin!

Minä menen nyt elokuvailtaa päin. Kolmosella alkaa juuri In-Laws, voishan tuota Reynoldsin Ryania vaikka vähän vilkasta.. ;) Hyvää yötä!