Tänään tein tähänastisen työpäiväennätyksen, kahdeksasta kuuteen. Siinä ne tunnit vaan vierähti puuhatessa ja säätäessä ja kokousmuistiota rustatessa ja ravintolalounaalla opettaj SIIS työkavereiden kanssa. Paljon sain aikaankin, joten huomenna voin hyvällä omatunnolla laittaa oveni lukkoon jo ennen kahta..

..ja hypätä junaan kohti pääkaupunkiseutua! Isi sai kutsukortin UIT:n ensi-iltaan, Lintsille siis. Mutta ensin Leppävaaran kautta tervehtimään Tyyppiä! :)

Vauvameiningeissä tässä oltiin jo tänään, kun käytiin hepun kanssa kamun luona istumassa iltaa ja ihastelemassa pikkuista mäyräkoiranpoikasta. Ei voi ees olla mitään niin suloista! Järjetön määrä söpöyttä pienessä kurttuisessa vinkuvassa taapertavassa paketissa. Määki haluun! Äiti äiti voidaanksme ottaa koira!

Kotimatkalla pimeän Vartsikan puiston läpi kulkiessa huomasin yhtäkkiä, että ympärillä näyttää jo syksyltä. Keltaisia lehtiä on ehtinyt pudota maahankin asti! Mitä ihm! Hepun käsikynkästä ei olisi tehnyt mieli ollenkaan irrottaa alaovella, ajatus pääsystä viereen nukkumaan tuntui hetken aikaa hämmentävästi jotenkin ihan luontevalta. Mutta meidän kuvio on tällainen ja hyvä niin.

Ukkonen jyrähtelee tuolla jossain ja sade ropistaa. Sitä kuuntelen, hyvää yötä.