Saturday night, I feel the air is getting hot like you beibeee dabadamdidadiibadaa! (Eikainy kukaan ole tuota ysäridiskon helmeä, ihanaa Whigfieldiä voinut unohtaa - linkissä myös tanssiohje!)

Ei oikeesti mitään hottia menoa vaan ihan rauhallinen lauantai-ilta kotona Seelan kanssa. Heppu on kamunsa kanssa kaljoittumassa, itse tuhlasin viikkobudjettini jo päivemmällä lauantaiostoksilla - hitto vie, kun en saanut heppua houkuteltua kaupungille mukaani, olisin tarvinnut jonkun roikkumaan lompakon vetoketjussa etten olisi sitä niin suitsait päässyt availemaan! :D

Vaikkakaan en ees mitään turhuuksia ostanut! Tarjouksesta tisseille liivit (heppu kutsui mua tänään nimellä utarenainen, spot the romance), pari vaaleanpunaista ainetta sisältävää purkkia (miten ne aina voikin loppua yhtä aikaa) ja töihin vähän toimistotarviketta (vaikken kuulemma saisikaan sisustaa huonetta omalla rahalla - no milläs rahalla sitten).

Ja sitten! Vihdoin! Viimein! Uudet lempifarkut vanhojen, jo tuhannesti paikattujen lempifarkkujen tilalle! Siellä ne mulle kutsuvasti huhuilivat JC:n hyllyssä, tutussa rakkaassa mallissa, juuri oikeassa koossa. Nakinkuoret, sanoo heppu. Parhaiten ikinä istuvat, sanoo Duussi. Malli on siis juuri tuo kuvan Leola Seasonal, sopivan kulutettu pesu, ovelat syvät taskut edessä ja läpät takana.

188032.jpg188033.jpg

Love! Näin uudenkarheina vain ovat aika timakat tuosta lantiolta - nyt jos koska, käytössä löystymistä odotellessa, olisi todellinen motiivi hankkiutua eroon siitä ylimääräisestä kilosta ja silottaa hiukan tuota vatsan tienoota. En kyllä ole ihan varma, miten hankkeeseen mahtaa auttaa tuo puolen litran jäätelöpurkki joka oli vaan pakko ostaa ihan siitä ilosta, että Ben&Jerry's on vihdoin tullut Suomeen! Suklaajäätelöä, toffeeta, vaahtokarkkeja ja suklaakaloja. Läääääääh.

gfx_smakorama_phish_food_pint.gif

Laulunloilontaa kävin kuuntelemassa alkuillasta Akatemiatalolla, kun Tritonuksen laulajat esiintyivät pienelle mutta laadukkaalle yleisölle. Vanhoja tuttuja kamuja niin kuorossa kuin yleisössä, uusia hyvän kuuloisia biisejä tunnin setillinen. Edes Joonas Kokkosen Laudatio Domini ei ollut mulle ennalta tuttu, mutta upposi ensi- kuulemalta - luoja, että se setä osasi säveltää. Tuttua ja turvallista rytmiikkaa ja eritoten sointumaailmaa. Aina mahtavaa kuultavaa ja laulettavaa! Myönnetään - tulihan siinä taas ikävä omia kuoroaikoja, kova hinku laulamaan. Ehkä me jonain päivänä vielä tehdään comeback parhaalla kamarikuorolla ikinä: saanko esitellä, kuuluisa kakskakkonen, Kuoro 22!