Ei itketä lauantaina, ei viitsitä murjottaa 
Paitsi ihan vähän. :D
Olis tervetullutta vaihtelua, jos joskus reagoisin harmistukseen tai pettymykseen tai loukkaantumiseen jotenkin muuten kuin parkumalla. Että vaikka ottaisin ihan keuhkojen pohjasta saakka vauhtia kunnon tuhahdukseen, ja sillä päästäisin heti asian mielestäni pois, tuhhh. Tai että suorastaan tulistuisin ja hetken kipinöisin lieskaa ja leimua!
Mut ei. Kun tuleekin kyynel. :D Luojan kiitos hepulla riittää jaksamista - ja taitoa kääntää tilanne luontevasti sopivan äkkiä tsoukiksi. Naurun tullessa jo helpottaa. Varmaan molempia. :D
Paitsi että olen itkuongelmainen, olen siis myös otsisongelmainen. Seriously. En tajua miten kaupungilla vastaan tulevat nuoret naikkoset saavat vino-otsiksensa pysymään siistinä paikallaan. Itse ennen lähtöä kikkailen otsiksen kylppärissä kuntoon vahalla ja lakalla, astun ulos ovesta, tuuli tarttuu päähän ja seuraavan kerran kun näen peilikuvani jonkin näyteikkunan kautta, vielä kotona ihan nätisti asettunut kampaus onkin linnunpesää muistuttava hapsukasa. Ei sillä, ettäkö haluaisin näyttää tönkkösuolatulta muikkupäältä, mutta edes hei hiukan pitoa!
Tytöt, miten te sen teette? Onko salaisuus sittenkin vain tujumpi kerros vahaa ja lakkaa? Vai kenties järkähtämätön itseluottamus, jonka turvin tuulen tuivertama hapsukampauskin näyttää täydelliseltä?
Ei sillä toki nyt noin lauantaikävelyllä väliä ole, mutta jos vaikka pitäisi johonkin siistimmälle hipalle lähteä. Toivomisen varaa siinä siisteydessä nääs.
Viikko sitten lanseerattua pumppiohjelmaa (#59) en pääse vieläkään ruotimaan, kun on ohjaajien omista miksauksista johtuen vielä testaamatta hauis ja askel- kyykky - toivottavasti jo huomenna pääsen tekemään koko paketin. Odotellessa ohjaan innokkaimmat Meri Kreikan -blogiin, jossa C.C. pitää pumppikoulua! :)
Odotellessa hehkutan myös vanhaa lempibiisiä, jonka tahtiin poljin kuntopyörällä lämpöä lihaksiin eilen ennen pumppia. Sonique - It feels so good. Hyvältä tuntuu, indeed. :)
Paitsi ihan vähän. :D
Olis tervetullutta vaihtelua, jos joskus reagoisin harmistukseen tai pettymykseen tai loukkaantumiseen jotenkin muuten kuin parkumalla. Että vaikka ottaisin ihan keuhkojen pohjasta saakka vauhtia kunnon tuhahdukseen, ja sillä päästäisin heti asian mielestäni pois, tuhhh. Tai että suorastaan tulistuisin ja hetken kipinöisin lieskaa ja leimua!
Mut ei. Kun tuleekin kyynel. :D Luojan kiitos hepulla riittää jaksamista - ja taitoa kääntää tilanne luontevasti sopivan äkkiä tsoukiksi. Naurun tullessa jo helpottaa. Varmaan molempia. :D
Paitsi että olen itkuongelmainen, olen siis myös otsisongelmainen. Seriously. En tajua miten kaupungilla vastaan tulevat nuoret naikkoset saavat vino-otsiksensa pysymään siistinä paikallaan. Itse ennen lähtöä kikkailen otsiksen kylppärissä kuntoon vahalla ja lakalla, astun ulos ovesta, tuuli tarttuu päähän ja seuraavan kerran kun näen peilikuvani jonkin näyteikkunan kautta, vielä kotona ihan nätisti asettunut kampaus onkin linnunpesää muistuttava hapsukasa. Ei sillä, ettäkö haluaisin näyttää tönkkösuolatulta muikkupäältä, mutta edes hei hiukan pitoa!
Tytöt, miten te sen teette? Onko salaisuus sittenkin vain tujumpi kerros vahaa ja lakkaa? Vai kenties järkähtämätön itseluottamus, jonka turvin tuulen tuivertama hapsukampauskin näyttää täydelliseltä?
Ei sillä toki nyt noin lauantaikävelyllä väliä ole, mutta jos vaikka pitäisi johonkin siistimmälle hipalle lähteä. Toivomisen varaa siinä siisteydessä nääs.
Viikko sitten lanseerattua pumppiohjelmaa (#59) en pääse vieläkään ruotimaan, kun on ohjaajien omista miksauksista johtuen vielä testaamatta hauis ja askel- kyykky - toivottavasti jo huomenna pääsen tekemään koko paketin. Odotellessa ohjaan innokkaimmat Meri Kreikan -blogiin, jossa C.C. pitää pumppikoulua! :)
Odotellessa hehkutan myös vanhaa lempibiisiä, jonka tahtiin poljin kuntopyörällä lämpöä lihaksiin eilen ennen pumppia. Sonique - It feels so good. Hyvältä tuntuu, indeed. :)
You always make me smile when I'm feeling down
you give me such a vibe, I still live on a fire
it's not the way you walk
and it ain't the way you talk
it ain't the job you got that keeps me satisfied
Your love it feels so good
and that's what takes me high
higher than I've been before
your love it keeps me alive
thought I should let you know
that your touch it means so much
when I'm alone at night
it's you I'm always thinking of
you give me such a vibe, I still live on a fire
it's not the way you walk
and it ain't the way you talk
it ain't the job you got that keeps me satisfied
Your love it feels so good
and that's what takes me high
higher than I've been before
your love it keeps me alive
thought I should let you know
that your touch it means so much
when I'm alone at night
it's you I'm always thinking of
Ja hehehe, sarjassamme klassisia kuulohäiriöitä: it ain't the chubby guy that keeps me satisfied :D
