Kakskytviis! Tuntuu hassulta, kun niin monta vuotta odotin kahtakytneljää, ja nyt se yhtäkkiä onkin jo ohi. Oli aika pitkälti niin hyvä vuosi kuin odotinkin, kenties ei niin tasainen :D mutta sitäkin kasvattavampi. Kakskytviis on alkanut lupaavissa merkeissä niin töissä kuin kotonakin - ja vaikken pitänytkään synttärin kunniaksi juhlia (eka kerta vuosiin!), sain hurjan paljon ihania muistamisiakin!

Postia ja viestiä

Sähköpostilla onniteltiin, puhelin piippasi tekstiviestiä, eno lauloi paljononneavaan vastaajaan, postissa tuli monta ihanaa korttia aina Brysselistä asti. Kiitos, pupuis nupuiset!

Iloa työhuoneeseen

Äiti tuli syntymäpäivän kunniaksi käymään yliopistolla ja toi mukanaan valtavan kokoisen siniharmaasävyisen elokuvajulisteen - L'Atalante. Upea kuva! Hahaha varsinainen AV-kääntäjän unelmaduuni: mykkäfilmi. :D

Heppu puolestaan lahjoi kätevän kokoisella ja näppärän näköisellä radiolaitteella, ajatuksena saada mulle töihin vähän musiikkia. Valitteli siinä pakettia avatessani, ettei muka osaa ostaa romanttisia lahjoja - mun mielestä tuo nimenomaan oli romanttinen lahja! Ajatuksella valittu juuri mulle. Ja paketin päälle se oli piirtänyt sydämen. Romantiikkaa yllin kyllin! :)

Levylautaselle

Isi pyysi perinteiseen tapaan etukäteen levytoivelistan. Kirjasin ylös kaksi ekana mieleen tullutta levyä, joita en ollut vielä saanut itse hankittua, ja molemmat sain yhdellä kertaa lahjaksi! Suomalaista englanniksi: Brightboyn Love for the streets ja Lemonatorin At the presence of great beauty. Oh the music.

Keittiöön

Sattuikin sopivasti, kun isi kävi alkuviikosta Tukholmassa ja toi sieltä tuliaisena haikailemani Bruka Stockholmin salaattikulhon, valkoisella pohjalla vihreä teksti. Tuota sarjaa olen keräillyt jo kippokaupalla, söpösti tyylikkäitä värejä ja kokoja ja ideoita!

Pallomahakierintää

Perinteisellä synttäriaterialla käytiin vasta eilen Trattoria Romanassa. Kerrankin ymmärrettiin syödä tarpeeksi rauhallisella tahdilla se valtava antipasti-satsi, maha tulee yleensä turhan täyteen jo alkumetreillä. :D Hepun kanssa valittiin pääruoaksi pitsat, isi ja äiti päätyivät tattipastaan. Puolikkaan pitsan jälkeen vatsassa tuntui vielä olevan reippaasti tilaa, joten pyysin loput foliossa mukaan ja uhkarohkeuden puuskassa tilasin vielä jälkiruoaksi melonia ja vaniljajäätelöä. Virhe! Jeesus mikä ähky! Vatsa paisui pinkeäksi palloksi - miten voikin niin hyvästä ruoasta tulla niin kamala olo! Ja miksen koskaan opi! :D