Takana aikuisballerinaurani ensimmäinen pointé-treeni. Aah! Jésus Maria mikä tuska! Jésus Maria kui ihanaa! Näköjään oli kroppa kymmenessä vuodessa ehtinyt onnellisesti unohtaa sen jumalaisen kivun varvaksissa ja treenin tunnun nilkoissa (eikä kahden viikon polvivamma- ja syyslomataukokaan muuten kovin hyvää ollut tehnyt sisäiselle prima ballerinalleni, aika hapuiluksi meni moni kuvio tunnilla).

Mutta minähän luovuta en! Kevään tullen jo sipsuttelen pas de bourrée suivit tostavaan joka suuntaan tikutikutikutiku eikä yhden jalan relevétkään enää tunnu missään. Täydellisyyttä odotellessa katselen tätä täydellistä kuvaa: