Tätä tuntuu olevan liikkeellä. Nimittäin puuduttavaa väsymystä, nukahtelua sinne tänne tai viimeistään työpäivän jälkeen kotona ylipitkille päiväunille, duunikoneen näytön tuijottamista lähes tiedottomassa tilassa, keskittymiskyvyn täydellistä herpaantumista viiden minuutin tiiviin ajatustyön jälkeen. Syksy.

Herätyskellot kun soi seitsemältä, raotan silmiä sen verran, että ehdin todeta että pimeetä on, tänäänkin. Ennen puolta kahdeksaa ei voi kuvitellakaan nousevansa, vasta silloin alkaa sarastaa - kaukana ovat ne alkusyksyn aamut, kun pomppasin iloisena pystyyn kellojen näyttäessä kuutosella alkavaa aikaa. Ei sillä, ettenkö edelleen tulisi töihin mielelläni. En vaan pystyhaluajaksa herätä pimeään aamuun.

Olen alkanut harkita apuvälineitä: Aukku kertoo hyvistä kokemuksistaan saraste- valolamppuherätyskellon kanssa. Eipä kuulosta hullummalta! Laitteen tiedotetaan kustantavan 120€, mikä ei kyllä tunnu missään verrattuna siihen ajatukseen, että edessä on kuukausitolkulla tätä samaa saatanan pimeyttä. Marraskuun palkalla lamppuostoksille!

Siihen asti piristäydyn uudella Basement Jaxxilla. Take me back to your house! Mahtava biisi! Banjot soi tinttantanttan!