Viikonlopun Espoo-Helsinki-kierros oli kaikin puolin niin onnistunut, että vieläkin olen hykerryksissäni. Tuosta edellisestä merkinnästäni kenties jo saikin hiukan osviittaa reissun parhaista hetkistä, mutta ehti siellä matkan varrella olla rutkasti muutakin kivaa - kiinnostuneet pikkukivet, huomio! :)
Perjantain hiljainen työpäivä jäi lyhyenlännäksi, kun hilpaisin pitkästä aikaa aamu- päiväpumppiin ja jo kahden junaan kohti Espoota, mistä lähijunastelin Laurelinin luo. Nuoriherra Mato oli ehtinyt kasvaa ihan hurjasti sitten viime näkemän, ja tällä kertaa tapasin tyypin hereilläkin - valloittavaa ilmeilyä ja melkoista mekkalaa niin ylä- kuin alapäästä! :O Pöytään katettiin etukäteistestattavaksi läjäpäin ristiäis- herkkuja, ja pojan hienon nimenkin sain kuulla jo näin etukäteen. Kyllä tuntuikin hyvältä pitää pikkuista sylissä - älkääpä nyt silti luulko, että tästä mulle mitään vauvakuumeita kehittyisi.. kerroinkin siinä Lauralle ja Koolle, miten rohkeina heitä pidän. Itse en uskaltaisi, en pystyisi, en vielä.
Seuraava etappi oli Tsadi ja siellä Bed&Breakfast Manninen. Alkosta napattiin mukaan pullo kuohuviinimarjamehua (tyttöraati suosittelee tyttömäisiin hetkiin!), kaupasta fetasalaattiainekset ja eiku etkoamaan! Puhelin piippaili väliaikarapoja jo keskustaan ehtineiltä Saaralta ja Antilta, joita olikin taas hurjan kiva nähdä niin se vaan on tärkeä asia tämä ploggaus, olisin kahta hienoa tuttavuutta köyhempi ilman tätäkin harrastusta. :) Virgin Oil Co. osoittautui keikkapaikkana ihan toimivaksi, vaikkakin omituiset isot ihmispatsaat lavanreunustoilla ja hienoisesti Tavastiaa imitoiva yläkertasysteemi pistivät silmään.
Brightboyn aloittaessa liikautettiin itsemme lähemmäs lavaa. Sympaattisia poikia lavalla ja sympaattisia pahvisydämiä heiluttelevia keski-ikäisiä rouvia eturivissä! :D Soitto kulki mallikkaasti kuin mikä - itse yllätyin iloisesti etenkin laulusolistin soundin toimivuudesta livetilanteessakin, otsatukkaherran etukäteen liian heikoksi pelkäämäni äänihän kantoi kuin levyllä (ja rumpalille erityishuomio energiasta ja vääntyvästä naamasta!). Valitettavasti tanssijalka ei irtautunut ihan niin letkeäksi kuin olisi ollut mahdollisuus varsinkin setin loppupuolella, kun kotioloissa usein tanssittanut Vanity Fair -hitti käynnistettiin 2 Unlimitedillä :D ja viimeisenä vetona kuultiin naseva Genesis-cover Invisible Touch - jota suuri osa nuoresta yleisöstä ei näyttänyt lainkaan tunnistavan. Tosin, enpähän itsekään tainnut olla kuin neljän vanha kun tuo listoille nousi..
Mutta sitten. Bleak. Olin salaa iloinen, että bändit soittivat tässä järjestyksessä - muukin jengi oli tunnelmasta päätellen tullut katsomaan lähinnä tätä jälkimmäistä. Nyrkki pystyssä ilmassa, keuhkoista ulos kiljua ja huutoa, tulpattomat korvaparat valmiina kiskomaan joka riffin sisään, silmät naulittuna lavalle onnen lähteeseen. Suomeksi: helkkarin hyvä olla. Keikkaseurakin parhaasta päästä, olivat valmiina ottamaan vastaan jos olisin pyärtynyt :D mikä kyllä olikin lähellä heti, kun Kaapeli lavalle astui. Pakahdus ja läkähdys. MITÄ MULLE ON TAPAHTUNUT? Hjälp? :D Jos joku ei vielä usko, että Calebin ääni on yksi hienoimmista Suomessa moneen aikaan ja että rytyytysrokki (taisiis poikametalli) on parasta, ni hyppäkää mereen kert ette vaan tajuu.
Eihän sen illan olisi suonut laisin loppuvan, joten päätettiin seuraavaksi kohteeksi Teatteri. Eka kerta siellä, eikä toiste ehkä tarvi mennäkään :D ellei sitten joskus syömään. Paikan kantavana ideana näytti olevan reippaasti yli kolmekymppisten naimisissa olevien syrjähyppelykerho, ahdistava meininki (ja ahdistavat aikuiset miehet) oikein huokui päälle vaikka puitteet hienot olikin. Shouldn't you be already sleeping, shouldn't you be already leaving here..
Lauantaiaamu käynnistyi yllättävän krapuisasti, mielestäni kun en edes kamalasti juonut.. liekö lämminruoattomuus ja sekaisin juominen vaikuttanut tilanteeseen. Olo kuitenkin helppasi leijuttavilla keikkamuistoilla eiku.. kun kamun kanssa istahdettiin alas Tapastaan ja sain eteeni kylmän kolan ja aimo annoksen herkkuja. Salaattia, sipulirenkaita, perunalastusia ja reippaasti mehevää aiolia. Ihan vähän hyvää. Paikkaa voin suositella lämpimästi ihan jokaiselle - oltiin jo ehditty maksaa laskut pois, kun tarjoilijatar tuli kysymään, halutaanko jälkkäriksi minttusuklaabaileysit, talo tarjoaa. Jumpe, kiitos!
Viikonlopun verran lämpimiä pitkiä halauksia, rehellisiä keskusteluhetkiä, mihin mä joutuisin ilman ystäviäni. Kiitos murupupsuiset kun teitte reissustani hienon! Vielä kun loppuviikonloppukin hepun seurassa oli yhtä auvoilua, oli hyvä herätä tähän maanantaihin ja uuteen työviikkoon. Koulutusta, kääntämistä, gradu-utelua kärsimättömältä professorilta. Onneksi viikon lounaslista näyttää maistuvalta. :)
Perjantain hiljainen työpäivä jäi lyhyenlännäksi, kun hilpaisin pitkästä aikaa aamu- päiväpumppiin ja jo kahden junaan kohti Espoota, mistä lähijunastelin Laurelinin luo. Nuoriherra Mato oli ehtinyt kasvaa ihan hurjasti sitten viime näkemän, ja tällä kertaa tapasin tyypin hereilläkin - valloittavaa ilmeilyä ja melkoista mekkalaa niin ylä- kuin alapäästä! :O Pöytään katettiin etukäteistestattavaksi läjäpäin ristiäis- herkkuja, ja pojan hienon nimenkin sain kuulla jo näin etukäteen. Kyllä tuntuikin hyvältä pitää pikkuista sylissä - älkääpä nyt silti luulko, että tästä mulle mitään vauvakuumeita kehittyisi.. kerroinkin siinä Lauralle ja Koolle, miten rohkeina heitä pidän. Itse en uskaltaisi, en pystyisi, en vielä.
Seuraava etappi oli Tsadi ja siellä Bed&Breakfast Manninen. Alkosta napattiin mukaan pullo kuohuviinimarjamehua (tyttöraati suosittelee tyttömäisiin hetkiin!), kaupasta fetasalaattiainekset ja eiku etkoamaan! Puhelin piippaili väliaikarapoja jo keskustaan ehtineiltä Saaralta ja Antilta, joita olikin taas hurjan kiva nähdä niin se vaan on tärkeä asia tämä ploggaus, olisin kahta hienoa tuttavuutta köyhempi ilman tätäkin harrastusta. :) Virgin Oil Co. osoittautui keikkapaikkana ihan toimivaksi, vaikkakin omituiset isot ihmispatsaat lavanreunustoilla ja hienoisesti Tavastiaa imitoiva yläkertasysteemi pistivät silmään.
Brightboyn aloittaessa liikautettiin itsemme lähemmäs lavaa. Sympaattisia poikia lavalla ja sympaattisia pahvisydämiä heiluttelevia keski-ikäisiä rouvia eturivissä! :D Soitto kulki mallikkaasti kuin mikä - itse yllätyin iloisesti etenkin laulusolistin soundin toimivuudesta livetilanteessakin, otsatukkaherran etukäteen liian heikoksi pelkäämäni äänihän kantoi kuin levyllä (ja rumpalille erityishuomio energiasta ja vääntyvästä naamasta!). Valitettavasti tanssijalka ei irtautunut ihan niin letkeäksi kuin olisi ollut mahdollisuus varsinkin setin loppupuolella, kun kotioloissa usein tanssittanut Vanity Fair -hitti käynnistettiin 2 Unlimitedillä :D ja viimeisenä vetona kuultiin naseva Genesis-cover Invisible Touch - jota suuri osa nuoresta yleisöstä ei näyttänyt lainkaan tunnistavan. Tosin, enpähän itsekään tainnut olla kuin neljän vanha kun tuo listoille nousi..
Mutta sitten. Bleak. Olin salaa iloinen, että bändit soittivat tässä järjestyksessä - muukin jengi oli tunnelmasta päätellen tullut katsomaan lähinnä tätä jälkimmäistä. Nyrkki pystyssä ilmassa, keuhkoista ulos kiljua ja huutoa, tulpattomat korvaparat valmiina kiskomaan joka riffin sisään, silmät naulittuna lavalle onnen lähteeseen. Suomeksi: helkkarin hyvä olla. Keikkaseurakin parhaasta päästä, olivat valmiina ottamaan vastaan jos olisin pyärtynyt :D mikä kyllä olikin lähellä heti, kun Kaapeli lavalle astui. Pakahdus ja läkähdys. MITÄ MULLE ON TAPAHTUNUT? Hjälp? :D Jos joku ei vielä usko, että Calebin ääni on yksi hienoimmista Suomessa moneen aikaan ja että rytyytysrokki (taisiis poikametalli) on parasta, ni hyppäkää mereen kert ette vaan tajuu.
Eihän sen illan olisi suonut laisin loppuvan, joten päätettiin seuraavaksi kohteeksi Teatteri. Eka kerta siellä, eikä toiste ehkä tarvi mennäkään :D ellei sitten joskus syömään. Paikan kantavana ideana näytti olevan reippaasti yli kolmekymppisten naimisissa olevien syrjähyppelykerho, ahdistava meininki (ja ahdistavat aikuiset miehet) oikein huokui päälle vaikka puitteet hienot olikin. Shouldn't you be already sleeping, shouldn't you be already leaving here..
Lauantaiaamu käynnistyi yllättävän krapuisasti, mielestäni kun en edes kamalasti juonut.. liekö lämminruoattomuus ja sekaisin juominen vaikuttanut tilanteeseen. Olo kuitenkin helppasi leijuttavilla keikkamuistoilla eiku.. kun kamun kanssa istahdettiin alas Tapastaan ja sain eteeni kylmän kolan ja aimo annoksen herkkuja. Salaattia, sipulirenkaita, perunalastusia ja reippaasti mehevää aiolia. Ihan vähän hyvää. Paikkaa voin suositella lämpimästi ihan jokaiselle - oltiin jo ehditty maksaa laskut pois, kun tarjoilijatar tuli kysymään, halutaanko jälkkäriksi minttusuklaabaileysit, talo tarjoaa. Jumpe, kiitos!
Viikonlopun verran lämpimiä pitkiä halauksia, rehellisiä keskusteluhetkiä, mihin mä joutuisin ilman ystäviäni. Kiitos murupupsuiset kun teitte reissustani hienon! Vielä kun loppuviikonloppukin hepun seurassa oli yhtä auvoilua, oli hyvä herätä tähän maanantaihin ja uuteen työviikkoon. Koulutusta, kääntämistä, gradu-utelua kärsimättömältä professorilta. Onneksi viikon lounaslista näyttää maistuvalta. :)
