Eilisestä asti on päässä pyörinyt läjä ajatuksia, joita ei tässä sen kummemmin parane alkaa eritellä - sanotaanko vaikka että työkuviot ja tulevaisuus ja gradu ja stressi ja ahist. Hengittelen syvään ja koitan muistaa että kaikkein järkevintä (ja ainoa mahdollisuuskin sitäpaitsi) on elää tässä hetkessä, tehdä parhaansa joka päivä juuri nyt. Riittää, jos on riittääkseen.


Tätä ajatusosaston mellakkamylläkkääni piristi tänään ystävän hulppea leffalöytö: Irma La Douce! :D Billy Wilderin ohjaus vuodelta 1963, pääosassa kuvan pariskunta. Tuo täytyy etsiä käsiin ensi tilassa. Oiskohan nimenvaihdon paikka? Irma La Plus Douce. Tässon Irma hei!