Havaittavissa oikeanlaista asennoitumista! Hyvä mää!

Tänään nääs oli meidän keskitason tunnilla treenaamassa kaksi ballerinaluokan tyttöä. Yleensä menen ihan lukkoon moisten Tanssijoiden läsnäolosta, hermostun ja lötkistyn enkä jaksa edes yrittää kunnolla, kun ei musta kuitenkaan noin hyvä koskaan tuu. No ei ehkä tulekaan, mutta piru vie - tänään sainkin vierailevista tähdistä ihan uutta potkua! Plus että sain otettua tilanteen hyödylliseltä watch and learn -kannalta, ja tajusin jo näin yhden tunnin aikana kolme tärkeää asiaa, joihin mun on muistettava kiinnittää jatkuvasti lisää huomiota. Mantranomaisesti tästä lähin lausuttakoon:

ummmmmm

sitkeys, jäntevyys, liikkeiden sitominen

ummmmmm.

Lokakuun alun kunniaksi alkaneet uudet tankosarjat istuivat kroppaan heti ihan kivasti, huomenna katsotaan miten paljon jatkotuntilla lisätään niihin kikkailua. Tombéissa kuulemma käännähdellään ja voisin kuvitella, että frappé-sarjan petit battementeja kiihdytetään vauhdikkaammiksi - eikä frappéihin tietenkään anneta ykkösiä edes vaihtoehdoksi. Lienee parempi varautua henkisesti myös johonkin kamalaan developpé-sarjaan.. paras itsetunnonnujerrusliike ikinä. Turhauttavaa se punnertaminen, kun jalka ei nouse milliäkään ylemmäs kuin koskaan ennenkään.

Grand battementeja tehtiin aivan mielipuoliselta tuntunut määrä, viimeinen kasi kakkossuunnassa sivulle sai aikaan balleriinalle sopimatonta irvistelyä. :D Mikäs siinä olisi jalkaa heittää, jos ei välittäisi lonkan tilasta - vaan keskitypä todella painamaan lonkkaa paikalleen ja heitä jalka sitten terävästi ylös. Nousee hikipuna poskille jo pelkästä ajatuksesta. Vaan minähän en luovuta!

Keskilattian temps lié -sarjan nappasin kerralla koordinaatioita myöten. Olkoonkin, että sarja oli sieltä simppeleimmästä päästä - noiden perusteiden helppo hallinta antaa ainakin pohjan monimutkaisemmille kuvioille. Tunsin pääseväni tarpeeksi eteen jalan päälle, liu'uissa tosin on vielä paljon parantamisen varaa samoin kuin yläselän taivutuksissa - pelkään niin kovin pullauttavani vatsaa liikaa esiin, etten uskalla päästää selkää taipumaan niin paljon kuin se ehkä antaisi myöten.

On toki kiva, että noilla meidän tunneilla käy rutkasti innokasta porukkaa, mutta sali on nykyään niin piukassa, ettei henkilökohtaisia korjauksia juuri ehditä saada. Olo on tämäniltaisen tunnin jälkeen kuitenkin kaiken kaikkiaan kehityskelpoinen :) vaikka noiden myöhäisten iltatuntien ajankohtaa vastaan jaksankin protestoida. Haluan olla kahdeksalta illalla jo kotona rauhassa enkä vasta lähdössä treeneihin!

Näin myöhäisen iltatunnin jälkeen nukkumatti ei nimittäin takuulla tule hoitamaan hommiaan minuuttiakaan ennen puoltayötä. Vai mitenköhän paljon asian kanssa on tekemistä niillä parin tunnin päiväunilla.. :O