Tai sitten ei. Piru vie, kerrankin kun varauduin uhmaamaan syysmyrskyä sadetakein ja kumisaappain - nyt onkin puolet taivaasta sinisenä. Kamoon! Show me what you've got! Antaa myrskytä nyt sitten!

Sisäinen myrsky työ- ja gradukuvioiden suhteen on sekin laantumaan päin. Eilinen työyhteisöpäivä oli aivan mahtava: uusia näkökulmia, yhteisiä ideoita, naurua ja poskisuukkoja, toisenlaista tutustumista. Henkilökohtaistakin olon parannusta päivään mahtui, kun sain ihan luvan kanssa vuorollani sanottua ääneen mikä mieltä painaa. No tämä hankala välitilannehan se: kun en tiedä pitäisikö suuntautua siihen, että olen irrottautumassa yliopistolta vai siihen, että olen jäämässä tänne pidemmäksikin aikaa. Kahden ääripään välistä on vaikea löytää oma rooli työyhteisössä. Ei kukaan voi tässä kohtaa vastausta tuohon tulevaisuuskysymykseen antaa, mutta tuki ja tsemppaus riittää - ja tieto siitä, että jos se meikäläisistä olis kiinni, saisin jatkaa virassa seuraavan viisivuotiskauden. Tuntuu hyvältä, vaikka byrokratia sitten heivaiskin mut säälittä ulos täältä.

Taidan tästä siirtyä tutkailemaan tonne gradutiedostojen puolelle, mitä on tullut eilen valkoviinilasillisen jälkeen kirjoiteltua. :D Herkutteluapajat saapuivat muuten yllättäen luokseni tänäänkin: meidän tiloissa on parhaillaan käynnissä SKTL:n syyskielenhuoltotilaisuus, jonka kahvitauolta jäi yli mukavasti keksiä ja pullaa. Jos ottaisin parit messevät leivokset evääksi iltapäivän tenttivalvontaan, muahahhaa.. :D

PS. Sarjassamme hartaimmat toiveet: SKTL:n kolmosjaostoon halajan joskus tulevaisuudessa kuuluvani.