Huomenta!
Kamalan vähän kiva mennä nukkumaan pahalla mielellä. Hiipivä stressi, piilotettu lohikäärme. Ja epävarmuus. Ja ärsyynnys omasta epävarmuudesta - aina sama laulu. Viime aikoina taas alkanut luisua jostain syystä, syyttä suotta, pahempaan suuntaan. Millähän sen noissa tilanteissa sais muistettua, että se rivien välistä lukemani paha on todennäköisesti vain omaa mielikuvitustani ja että olen ihan hyvä näin ja toisaalta että muunlainenkaan on vähän hankala olla? Voi että mä tarttisin sen jokasunnuntaisen Mikko Silvennoiseni sanomaan sen niin että menis kaaliin aina viikoksi kerrallaan. Muista rakastaa itseäsi.
Ja huoli masennukseen taipuvaisesta läheisestä. Mulla on mahtava kuukausi- palkkainen duuni ja toinen on työtön. Eikä lokakuun pimeys asiaa ainakaan auta. Ei pal piristä.
Ja tietysti, tietysti myös kaiken muun yli surraava ajatus elämän rajallisuudesta. Vanhempiani haluan nähdä vähintään kerran viikossa, olla yhteydessä päivittäin. Mummolakäynnille haluan löytää vapaan viikonlopun vielä ennen joulua. Aikuinen ihminen, joojoo. Ei nämä ajatukset nouse riippuvaisuudesta vaan rakkaudesta.
Mutta - nurinalle stop! Ken piristystä aamuunsa kaipaa, lukee täältä. Muahahhaa! Täyttä Kuraa! On jo kauan ollutkin tarkoitus liittyä suitsuttamaan Tiian Potnaakeli- faniriveihin.
Tiistaita, humppuset!
Kamalan vähän kiva mennä nukkumaan pahalla mielellä. Hiipivä stressi, piilotettu lohikäärme. Ja epävarmuus. Ja ärsyynnys omasta epävarmuudesta - aina sama laulu. Viime aikoina taas alkanut luisua jostain syystä, syyttä suotta, pahempaan suuntaan. Millähän sen noissa tilanteissa sais muistettua, että se rivien välistä lukemani paha on todennäköisesti vain omaa mielikuvitustani ja että olen ihan hyvä näin ja toisaalta että muunlainenkaan on vähän hankala olla? Voi että mä tarttisin sen jokasunnuntaisen Mikko Silvennoiseni sanomaan sen niin että menis kaaliin aina viikoksi kerrallaan. Muista rakastaa itseäsi.
Ja huoli masennukseen taipuvaisesta läheisestä. Mulla on mahtava kuukausi- palkkainen duuni ja toinen on työtön. Eikä lokakuun pimeys asiaa ainakaan auta. Ei pal piristä.
Ja tietysti, tietysti myös kaiken muun yli surraava ajatus elämän rajallisuudesta. Vanhempiani haluan nähdä vähintään kerran viikossa, olla yhteydessä päivittäin. Mummolakäynnille haluan löytää vapaan viikonlopun vielä ennen joulua. Aikuinen ihminen, joojoo. Ei nämä ajatukset nouse riippuvaisuudesta vaan rakkaudesta.
Mutta - nurinalle stop! Ken piristystä aamuunsa kaipaa, lukee täältä. Muahahhaa! Täyttä Kuraa! On jo kauan ollutkin tarkoitus liittyä suitsuttamaan Tiian Potnaakeli- faniriveihin.
Tiistaita, humppuset!
