Tauko wordista, juustovoileipää ja kuumaa kaakaota.

Kun juuri eilisessä merkinnässäni ihmettelin tuota paperienheittelyä julkisissa vessoissa, tänään voin ihmetellä vähintään yhtä paljon sellaisia kotivessoja, joissa ei ole ollenkaan pientä lattiaroskista. Siis kodeissa, joissa asuu vähintään yksi nainen. Hankalaa ja omituista.

Eilen hepun isossa ystäväporukassa tuli karsea ikävä omia ystäviä. Mihinkään suureen kamuporukkaan en ole itse koskaan kuulunut (ellei muinaisia kuoro- ja nykyisiä fordekuvioita lasketa), lähinnä kahden- tai kolmenväliset ystävyydet on olleet mulle aina jotenkin se luontevin muoto olla.. tai en kai mä sitä itse valinnut ole, se on vain aina mennyt niin. Nyt on elämä kuitenkin kuljettanut sellaiseen tilanteeseen, että lähes kaikki parhaista ystävistäni asuvat muualla, pitkin Suomea ja Eurooppaa. Ja ikävä on kova. Kun en edes niitä täällä lähimpänä asuvia muutamia rakkaitani ehdi nähdä kovin usein. Tyhm.

Pusu puput!

Vielä hetkisen duunia, sitten jumppaan ja illalla heppulaan BB-pudotuksen äärelle. Elämälle (tai Subille?) kiitos näistä sunnuntaisista pudotusilloista, saan viettää aina viikon viimeiset hetket heppulan sohvalla ilman mukinoita. :)