Oho. Taas on takana yksi viikonloppu. Just vastahan se oli perjantai-iltapäivä, kun toivottelin töissä bon weekendit (olin vähän pettynyt, ei siellä tentissä kukaan luntannu, senkin kuuliaiset opiskelijanplantut) ja yhtäkkiä onkin sunnuntai-ilta. Aika, odota!

Eilen vietin aikaa lempiharrastukseni siider SIIS kulttuurin parissa. Käytiin iltapäivällä syömässä (hei hoi kuha, avaan leukani ammolleen) ennen teatteri-iltaa. Eeliisabeet! En ymmärrä, millä verukkeella mulla kesti vuoden ennen kuin tuota ehdin katsomaan. Odotus kyllä palkittiin - oli se vaan hieno. Mahtava näyttämöllepano - kerrankin oikeasti todella toimiva, monipuolinen ja yllättäväkin lavastus ja puvustus. Pääosien roolitus aivan nappi, upeita ääniä, niin tuttuja kasvoja kuin lainaväkeäkin. Tosin etukäteen hehkutettu ihkudaakkeli (not..) Tomi Metsäketo jäi Kuoleman rinnalla ihan statistiksi - eikä herra keisarin liikehdinnästä todella olisi arvannut, että on tossa aiemmin tänä vuonna voitettu ykskin tanssikilpailu.

"Lauluja lavasteissa", oli joku työryhmästä osuvasti todennut näytelmän ideasta. Mutta mikäs siinä on laulellessa, kun pääroolien lisäksi myös iso ensemble osasi hommansa! Isi oli asettanut mun odotukset aika korkealle soittamalla levyltä alkuperäisen(?) kokoonpanon versioita biiseistä, mutta kiitettävästi myös meikäläinen väki selvisi tosi hankalistakin paikoista - on se vaan upean kuuloista, kun yhtä aikaa lauletaan montaa eri satsia, ja mitä tahansa niistä keskittyykin hetkeksi kuuntelemaan irrallaan, saa sanoista selvää ja stemmat toimii. Tosin suomenkieliset sanat oli välillä sellasta kökköyden juhlaa että sisintä riipi, ja bassokuviot toi aika ajoin mieleen väsyneen ruotsinlaiva-tanssibändin. Muuten kiva. :)

Tainoniin, kiva ja kiva - jokseenkin synkkähän se vallitseva tunnelma tuossa shoussa oli (koreografikin myöntää napanneensa ideoita Thrilleristä!). Ilta jatkui elämäniloisemmissa tunnelmissa, kun siirryttiin drinkkien äärelle ja päästiin anoppikokelaan (kamala sana) kanssa hytkyttelemään penkissä selkeästi yhteisellä sävelellä takavuosien diskohittejä. Sen verran oli tyyriit hinnat loungebaarissa, että sietikin saada kaupan päälle valoshou ja ilotulitus! Huip!

And now for something completely different.

Tämän päivän en uskonut ikinä koittavan.

Olen sieltä Living in America -hitistä (uusi video!) saakka pitänyt The Soundsia ihan turhanpäiväisenä orkesterina. Ryhmä laihoja pillihousuisia ruotsalaisia soittaa musaa niin väkisin vääntämällä että tekee kipeää. Kun ihan yrittämällä yritetään päästä siihen sellaiseen trendikkään välinpitämättömään lookkiin ja soundiin (pun intended), lopputulos ei ole trendikkään välinpitämätön vaan saakelin tylsä paketti.

No joo. Nyt koitti tosiaan se päivä, kun mun on pyörrettävä osa näistä puheistani. Painted by numbers on mahottoman tykki biisi, ja video tyylikkäin hetkeen. Vaikken tosta Majan roikistelevasta liikekielestä niin välitäkään, on myönnettävä että olen enemmän kuin vähän kade: jos mullois noin hulppea kroppa, käyttäisin just tollasia sortsi-henkseli-outfitteja. Ajattelin kyllä tontapasen setin hankkia joka tapauksessa, tälleen ajan hermolla vuoden myöhässä.

Näillä sound(s)eilla uuteen viikkoon! Heja Sverige!